Temppelin rakentaminen jatkuu, kun profeetat Haggai ja Sakarja puhuivat juutalaisille. Jae 2: ”Heidän kanssaan olivat Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä”. Jumala käytti profeettoja muun muassa kehottamaan ihmisiä parannukseen, mutta myös rohkaisemaan ja vahvistamaan. Näin Jumala toimii edelleenkin. 1 Kor. 14:3: ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi”. Ehkä meidänkin on hyvä kuunnella tällaisen hengellisen työn tekijöitä, jotka Jumala on tähän tehtävään asettanut.
Järjestelmällinen vastustus yhteiskunnan huipulta kuitenkin jatkui. Jatkona ehkä eiliseen: “kuuntelenko Herraani ja noudatanko hänen tahtoaan, vai taivunko painostuksen alla, jos nämä ovat ristiriidassa keskenään?”. Toisaalta meille käy ilmi, että yhteiskunta konseptina on Jumalan sallima järjestelmä. Se mahdollistaa järjestyksessä tapahtuvan elämisen, onhan Jumala järjestyksen Jumala. Valtiovalta kantaa myös miekkaa syystä, eikä meidän tule pelätä sitä, jos teemme oikein. Miekka on olemassa väärintekijöiden takia. Yhteiskunta voi toki ajautua sellaiseen tilaan, ettei tämä järjestys toimi enää Jumalan tarkoittamalla tavalla. Ääritilanteessa kysymys voi todella olla relevantti; kunnioitanko esivaltaa, vai Jumalaa?
Jeesus opetti, ettemme voi palvella kahta herraa. Vaikka tuossa opetuksessa kyse oli mammonasta ja siitä mihin ihminen todellisuudessa kiintyy ja sydämensä suuntaa, eikä tässä mielessä yhteiskunnasta, on tämä kysymys sydämen tilasta mielestäni relevantti myös tässä asettelussa. Voin valita Jumalan, tai minkä tahansa muun välillä. Jumalan tahdon toteuttamiseen tulisi pyrkiä kaikessa, mitä teemme. On myös hyvä muistaa ensimmäisen Johanneksen kirjeen luvun 2 opetus siitä, ettei meidän tule rakastaa maailmaa, eikä sitä, mitä maailmassa on. Jos haluamme seurata Jeesusta, voin joutua isojen valintojen eteen. Mitä Jeesuksen seuraaminen minulle tällaisessa tilanteessa maksaa? Paavali toteaa roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa: “Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme”. Oikeustaistelun pitkittyessä juutalaiset jatkoivat rakennustyötä – Jumalalta saamaansa tehtävää. Tässä on toki huomattava, että rakennustyölle oli korkein mahdollinen juridinen valtuutus. Se ei toki vihamiehiä siitä huolimatta estänyt häiriköimästä. Eivät tehneet kompromissia ympäröivän yhteiskunnan edessä.
Joh. 15:18-20: “Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin”. Ja jakeen 20 viimeinen virke on erittäin tärkeä: “Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne”.
Vaikka meille suoraan luvataan maailman viha ja vaino, niin edelleen on niitä, jotka odottavat saada kuulla sanoman Jeesuksesta ja edelleen on niitä, jotka janoavat tervettä ja sananmukaista opetusta. Tässä on hyvä muistaa, ettei taistelumme ole ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja vastaan. Jeesus maallisen elämänsä viimeisinä hetkinä sanoi, että Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja jokainen sydän on tavoittelemisen arvoinen. Jokaisella on mahdollisuus tulla ristin juureen, kääntyä, tehdä parannus ja uskoa. Samalla kuitenkin hyvä muistaa, että ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?”. Todellisuudessa lähimmäisenrakkaus voi kuitenkin olla välillä koetuksella, kun kohtaamme vastustusta. Muistetaan kuitenkin, keitä kaikkia Jumala on historian saatossa valinnut suorittamaan tehtäviään – esim Paavali vainosi kristittyjä intohimoisesti ennen kääntymistään. Saattoi olla tämän jälkeen jokunen epäilevä seurakuntalainen vastassa.
Juutalaiset olivat ylpeitä siitä, että he olivat Jumalan valitsema kansa. He olivat nimittäin polveutuneet Iisakista, eivätkä Ismaelista. Paavali kuitenkin toteaa, ettei kukaan voi väittää olevansa Jumalan valittu sen perusteella, minkälaiset sukujuuret hänellä on tai mitä hyviä tekoja hän on tehnyt. Jumalan valinta nimittäin ei perustu ihmisen ansioihin tai ominaisuuksiin, vaan uskoon. Hän toimii kaikkien asioiden kautta meidän parhaaksemme ja pelastaa ne, joska uskovat häneen. Hän on kaikkivaltias, ei mielivaltainen. “Kysymys ei ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa” (jae 14).
Israelin kantaisä Abraham oli uskon esikuva. Hän sai Jumalan ilmoituksen ja uskoi sen (1. Moos 12:1-4). Arkeologinen tutkimus on osoittanut, että Abrahamin kotikaupunki Mesopotamian Ur (nykyisen Irakin eteläosassa) oli vauras kulttuurimetropoli. Kaikesta päätellen Abraham oli myös varsin vauras mies. Hänellä oli omaisuutta, karjaa ja orjia. Joosuan kirjan 24 luvun jakeessa 2 todetaan, että Abraham tuli epäjumalia palvelevasta perheestä. Hän ei siis ollut mikään pyhäkoulupoika, vaan todennäköisesti itsekin aktiivinen epäjumalien palvelija. Aiemmin mainitsemani Mooseksen kirjan kohta jatkuu todeten, että Abraham oli 75-vuotias tämän kutsumisen hetkellä. Kenties enkelitkin siis ihmettelivät tätä valintaa. Abrahamin kutsu jo itsessään siis oli melkoinen armovalinta, joka ei liittynyt Jumalan lain noudattamiseen. Se liittyi Jumalan valintaan.
Abraham kutsuttiin korkealla iällä lähtemään täysin uuteen ja tuntemattomaan vauraasta ja hyvinvoivasta elämästä ja ympäristöstä. Matkalla oli varmasti monia epäilyjä ja vaikeitakin hetkiä, mutta hän uskoi. Ja Jumala oli hänen kanssaan. Jumalan kutsu, armo ja pelastus on kaikki Jumalan työtä. Ylpistyneille ja sydämensä kovettaneille juutalaisille Jeesus osoittautui lopulta kompastuskiveksi. Emme mekään ole immuuneja sille, että yritämme joskus korjata suhdettamme Jumalaan itse omassa voimassamme. Tämä kumpuaa monesti halusta kunnioittaa Jumalaa, mikä itsessään on päämääränä arvokas. Pyrkimällä noudattamaan lakia pilkulleen tämän saavuttamiseksi on kuitenkin keinona väärä. Jos pelastus on kiinni Jeesuksesta, ainut mitä voimme tehdä, on suunnata ristin juurelle. Tämä vaatii nöyryyttä ja kuuliaisuutta, mitä Jeesus itsekin peräänkuuluttaa monissa opetuksissaan. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Ei tästä toki helppoa missään vaiheessa luvattukaan.
Elias