Kun samarialaiset halusivat mukaan rakentamaan, heidät kuitenkin torjuttiin. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että heidän Jumalan palvontaansa sekoittui epäjumalien palvontaa. He harjoittivat todennäköisesti jonkinlaista yhdistelmäuskontoa eivätkä noudattaneet täysin Jumalan lakeja. He eivät myöskään olleet israelilaisten suoria jälkeläisiä, vaan muukalaisia, jotka Assyrian valtakunta oli siirtänyt luvattuun maahan. He ovat saattaneet olla myös poliittisesti epäluotettavia. Paluumuuttajat pitivät tarkkaan kiinni kaikista säädöksistä, eivätkä halunneet toimia missään osin Jumalan lakia vastaan. Temppelin rakentaminen oli siihen valitun kansan tehtävä.
Tässä kohdin he alkoivat kohdata järjestelmällistä vastustusta yhteiskunnassa, huipulta asti, kun Persian kuningas Kserkses käski lopettaa temppelin rakentamisen. Tämä voisi hyvinkin tapahtua myös tänä päivänä. Monet yhteiskunnat kautta historian ovat pyrkineet vaikeuttamaan kristittyjen elämää ja Jumalanpalvelusta ja näin tänäkin päivänä maailmassa tapahtuu. Valitettavasti, kun tässä maailmassa yritetään palvella Jumalaa, niin muutkin henget ovat hereillä. 1. Joh 4:3 toteaa antikristuksen hengen vaikuttavan maailmassa. Ef. 6:12 muistuttaa, ettemme taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Jumala kuitenkin tietää, mikä meitä vastassa on ja Hän on kanssamme, niin kuin saamme Esran kirjan edetessä huomata, että Hän oli valitsemansa kansan kanssa.
Ei ole yhtään mahdotonta, että Jumalan suunnitelmien ja kutsun elämistä todeksi, sekä Jeesuksen seuraamista, tässä ajassa meidänkin kohdalla tullaan erilaisilla päätöksillä vaikeuttamaan. Kun luemme Johanneksen ilmestystä tai luemme Jeesuksen opetuksia viimeisistä ajoista, niin näinhän meille on myös luvattu, eikä tässä ole mitään uutta. Tälläkin hetkellä Jeesuksen seuraajia vainotaan ja teloitetaan suurin joukoin monissa osissa maailmaa ja näin on tehty aikaisemminkin. Meilläkin voi olla uhkana esimerkiksi Bislamin, Mitredatin ja Tabelin, tai luvussa 5 Tattenain ja Setar-Bosenain tyyppiset poliittiset haastajat sekä linjaukset, joilla yritetään vaikuttaa meihin. Näistä jotkut voivat olla myös hyvin ystävällisiä “sopimuksia” tai linjauksia, jotka hiljalleen vesittävät Jumalan palveluksemme ja muutumme kylmän tai kuuman sijaan haaleiksi (Ilm. 3:15-16). Näissä tilanteissa kysytään ensinnäkin kykyä erottaa oikea väärästä, eikä vain väärästä, vaan melkein oikeasta (Jumalan sanan tunteminen ja ymmärrys). Lisäksi tässä tulee vastaan Jeesuksen seuraajana ja ristin kantajana kriittinen kysymys: kuuntelenko Herraani ja noudatanko hänen tahtoaan, vai taivunko painostuksen alla, jos nämä ovat ristiriidassa keskenään?
Tämä luku myös mielenkiintoisesti havainnollistaa sananlaskua 18:17: ”Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa – kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.”. Voi olla helppoa kuulostaa vakuuttavalta, kun esittää vain yhden puolen asiasta. Vaikka olikin totta, että Juudan kansa oli aiemmin kapinoinut, Serubbabelin aikana se ei osoittanut merkkejä kapinallisuudesta. Päinvastoin, kansa noudatti täysin Kyyroksen antamia ohjeita. Kirjoittaessaan Artakserkseelle juutalaisten vastustajat toivat esiin vain haluamansa seikat, eivätkä maininneet, että Kyyros oli kuninkaallisella määräyksellä valtuuttanut juutalaiset rakentamaan temppelin uudelleen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan auttanut, koska Artakserkses ei tutkinut asiaa pidemmälle. Hän katsoi vain yhtä puolta asiasta. Luulen, että yllättävän moni on kuin Artaksekses, joka ei ollut valmis tutkimaan asiaa sen syvällisemmin. Hän hyväksyi ensimmäisen vakuuttavalta vaikuttavan asian, jonka kuuli.
Luku tiivistettynä opettaa, ettei kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa, Kristukselle kuulumisen kautta meillä on Hengen mieli ja Pyhä Henki auttaa meitä tekemään parannuksen synneistämme, Jumalan lapsina – Jeesuksen Kristuksen pelastamina – meillä on täydellinen turva ja kaikki vaikeudet koituvat lopulta parhaaksi eikä mikään voi erottaa uskovia Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan.
Paavalilta tärkeitä muistutuksia Hengen mielen mukaan uudistumisesta: “Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset … Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa … Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää … Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ‘Abba! Isä!’ “
Välillä ehkä vaikeita asioita sisäistettäviksi. Galattalaiskirjeen luvussa 5 Paavali avaa myös: “Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa … Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä” ja luvussa 6: “mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää lihaansa, niittää lihasta turmeluksen, mutta joka kylvää Henkeen, niittää Hengestä iankaikkisen elämän”, Tituskirjeen 2 luvussa: “Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” sekä Kolossalaiskirjeen 3 luvussa: “Jos siis teidät on herätetty yhdessä Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.”. Lisäksi Jaakob avaa kirjeensä luvussa 4: “Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen”.
Mitä kylvän, sitä myös niitän. Tai niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Tai sitä saa, mitä tilaa. Myös uskovana on mahdollista valita, että elää vanhan luontonsa mukaan ja niittää aikanaan sen mukaisen hedelmän. Meitä kutsutaan kuitenkin vastustamaan kiusauksia Pyhän Hengen voimalla. Uskon vaelluksella mielestäni tärkeä oivallus on ollut se, että mitä pidempään kuljen, sitä enemmän koko ajan ymmärrän siitä, kuinka paljon olen saanut anteeksi. Tietoisuus armon suuruudesta jollain tavalla tuntuu kasvattavan nöyryyttä ja sitä kautta ristin kantamisen polulla (Luuk. 9:23) karttamaan varovaisemmin sitä, mikä on maailmasta ja kääntämään katseeni Kristukseen ja hänen tekoihinsa. Tämäkin tie vie ristin juurelle.
1 Joh. 3:24: “Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut”.
Ef. 4:22: “teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja, uudistua hengeltänne ja mieleltänne”.
1 Joh. 4:18: “Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.”
Toistaiseksi voimme uudistua vain hengeltämme, mutta ruumiimme lunastus odottaa vielä Kristuksen toista tulemista. Kaikkia pelastuksen siunauksia ei ole vielä annettu, vaan osa tulee vasta tuolloin. Tässä ajassa saatamme kohdata kärsimyksiä, ahdistuksia ja vainoakin. Siihen asti joudumme juoksemaan Paavalin kuvaamaa kilpajuoksua: “Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.”. Älkäämme siis väsykö uskon tiellä, vaan kääntäkäämme katseemme Kristukseen ja hänen tekoihinsa ja kantakaamme tarvittaessa toistemme taakkoja tällä polulla. Jumala toimii kaikissa asioissa parhaaksemme, vaikka meille ei aina tapahtuisikaan vain mielestämme hyviä asioita. Jälkikäteen voimme kuitenkin usein todeta, että niinhän sen pitikin mennä.
Jakeissa 26-27 Paavali muistuttaa myös, että itse Pyhä Henki auttaa meitä. Emme itse edes tiedä, mitä ja miten meidän tulisi rukoilla, miten selvitä ongelmistamme, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme ja on kanssamme. Jumala tuntee sydämemme. Meidän ei edes tarvitse välttämättä tietää, miten rukoilla joka asiaa elämässä. Jumala tietää kyllä tarpeemme ja Hän on luvannut olla meidän kanssamme Pyhän Hengen kautta. Onko Jumala joskus pettänyt lupauksensa?
Luvun lopussa on tärkeä muistutus ahdingon keskelle: “Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? … Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan! … Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Elias