Tekijä: Elias Numminen

Esra 5

Temppelin rakentaminen jatkuu, kun profeetat Haggai ja Sakarja puhuivat juutalaisille. Jae 2: ”Heidän kanssaan olivat Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä”. Jumala käytti profeettoja muun muassa kehottamaan ihmisiä parannukseen, mutta myös rohkaisemaan ja vahvistamaan. Näin Jumala toimii edelleenkin. 1 Kor. 14:3: ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi”. Ehkä meidänkin on hyvä kuunnella tällaisen hengellisen työn tekijöitä, jotka Jumala on tähän tehtävään asettanut.

Järjestelmällinen vastustus yhteiskunnan huipulta kuitenkin jatkui. Jatkona ehkä eiliseen: “kuuntelenko Herraani ja noudatanko hänen tahtoaan, vai taivunko painostuksen alla, jos nämä ovat ristiriidassa keskenään?”. Toisaalta meille käy ilmi, että yhteiskunta konseptina on Jumalan sallima järjestelmä. Se mahdollistaa järjestyksessä tapahtuvan elämisen, onhan Jumala järjestyksen Jumala. Valtiovalta kantaa myös miekkaa syystä, eikä meidän tule pelätä sitä, jos teemme oikein. Miekka on olemassa väärintekijöiden takia. Yhteiskunta voi toki ajautua sellaiseen tilaan, ettei tämä järjestys toimi enää Jumalan tarkoittamalla tavalla. Ääritilanteessa kysymys voi todella olla relevantti; kunnioitanko esivaltaa, vai Jumalaa?

Jeesus opetti, ettemme voi palvella kahta herraa. Vaikka tuossa opetuksessa kyse oli mammonasta ja siitä mihin ihminen todellisuudessa kiintyy ja sydämensä suuntaa, eikä tässä mielessä yhteiskunnasta, on tämä kysymys sydämen tilasta mielestäni relevantti myös tässä asettelussa. Voin valita Jumalan, tai minkä tahansa muun välillä. Jumalan tahdon toteuttamiseen tulisi pyrkiä kaikessa, mitä teemme. On myös hyvä muistaa ensimmäisen Johanneksen kirjeen luvun 2 opetus siitä, ettei meidän tule rakastaa maailmaa, eikä sitä, mitä maailmassa on. Jos haluamme seurata Jeesusta, voin joutua isojen valintojen eteen. Mitä Jeesuksen seuraaminen minulle tällaisessa tilanteessa maksaa? Paavali toteaa roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa: “Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme”. Oikeustaistelun pitkittyessä juutalaiset jatkoivat rakennustyötä – Jumalalta saamaansa tehtävää. Tässä on toki huomattava, että rakennustyölle oli korkein mahdollinen juridinen valtuutus. Se ei toki vihamiehiä siitä huolimatta estänyt häiriköimästä. Eivät tehneet kompromissia ympäröivän yhteiskunnan edessä.

Joh. 15:18-20: “Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin”. Ja jakeen 20 viimeinen virke on erittäin tärkeä: “Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne”.

Vaikka meille suoraan luvataan maailman viha ja vaino, niin edelleen on niitä, jotka odottavat saada kuulla sanoman Jeesuksesta ja edelleen on niitä, jotka janoavat tervettä ja sananmukaista opetusta. Tässä on hyvä muistaa, ettei taistelumme ole ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja vastaan. Jeesus maallisen elämänsä viimeisinä hetkinä sanoi, että Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja jokainen sydän on tavoittelemisen arvoinen. Jokaisella on mahdollisuus tulla ristin juureen, kääntyä, tehdä parannus ja uskoa. Samalla kuitenkin hyvä muistaa, että ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?”. Todellisuudessa lähimmäisenrakkaus voi kuitenkin olla välillä koetuksella, kun kohtaamme vastustusta. Muistetaan kuitenkin, keitä kaikkia Jumala on historian saatossa valinnut suorittamaan tehtäviään – esim Paavali vainosi kristittyjä intohimoisesti ennen kääntymistään. Saattoi olla tämän jälkeen jokunen epäilevä seurakuntalainen vastassa.

Room. 9

Juutalaiset olivat ylpeitä siitä, että he olivat Jumalan valitsema kansa. He olivat nimittäin polveutuneet Iisakista, eivätkä Ismaelista. Paavali kuitenkin toteaa, ettei kukaan voi väittää olevansa Jumalan valittu sen perusteella, minkälaiset sukujuuret hänellä on tai mitä hyviä tekoja hän on tehnyt. Jumalan valinta nimittäin ei perustu ihmisen ansioihin tai ominaisuuksiin, vaan uskoon. Hän toimii kaikkien asioiden kautta meidän parhaaksemme ja pelastaa ne, joska uskovat häneen. Hän on kaikkivaltias, ei mielivaltainen. “Kysymys ei ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa” (jae 14).

Israelin kantaisä Abraham oli uskon esikuva. Hän sai Jumalan ilmoituksen ja uskoi sen (1. Moos 12:1-4). Arkeologinen tutkimus on osoittanut, että Abrahamin kotikaupunki Mesopotamian Ur (nykyisen Irakin eteläosassa) oli vauras kulttuurimetropoli. Kaikesta päätellen Abraham oli myös varsin vauras mies. Hänellä oli omaisuutta, karjaa ja orjia. Joosuan kirjan 24 luvun jakeessa 2 todetaan, että Abraham tuli epäjumalia palvelevasta perheestä. Hän ei siis ollut mikään pyhäkoulupoika, vaan todennäköisesti itsekin aktiivinen epäjumalien palvelija. Aiemmin mainitsemani Mooseksen kirjan kohta jatkuu todeten, että Abraham oli 75-vuotias tämän kutsumisen hetkellä. Kenties enkelitkin siis ihmettelivät tätä valintaa. Abrahamin kutsu jo itsessään siis oli melkoinen armovalinta, joka ei liittynyt Jumalan lain noudattamiseen. Se liittyi Jumalan valintaan.

Abraham kutsuttiin korkealla iällä lähtemään täysin uuteen ja tuntemattomaan vauraasta ja hyvinvoivasta elämästä ja ympäristöstä. Matkalla oli varmasti monia epäilyjä ja vaikeitakin hetkiä, mutta hän uskoi. Ja Jumala oli hänen kanssaan. Jumalan kutsu, armo ja pelastus on kaikki Jumalan työtä. Ylpistyneille ja sydämensä kovettaneille juutalaisille Jeesus osoittautui lopulta kompastuskiveksi. Emme mekään ole immuuneja sille, että yritämme joskus korjata suhdettamme Jumalaan itse omassa voimassamme. Tämä kumpuaa monesti halusta kunnioittaa Jumalaa, mikä itsessään on päämääränä arvokas. Pyrkimällä noudattamaan lakia pilkulleen tämän saavuttamiseksi on kuitenkin keinona väärä. Jos pelastus on kiinni Jeesuksesta, ainut mitä voimme tehdä, on suunnata ristin juurelle. Tämä vaatii nöyryyttä ja kuuliaisuutta, mitä Jeesus itsekin peräänkuuluttaa monissa opetuksissaan. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Ei tästä toki helppoa missään vaiheessa luvattukaan.

Elias

Esra 4

Kun samarialaiset halusivat mukaan rakentamaan, heidät kuitenkin torjuttiin. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että heidän Jumalan palvontaansa sekoittui epäjumalien palvontaa. He harjoittivat todennäköisesti jonkinlaista yhdistelmäuskontoa eivätkä noudattaneet täysin Jumalan lakeja. He eivät myöskään olleet israelilaisten suoria jälkeläisiä, vaan muukalaisia, jotka Assyrian valtakunta oli siirtänyt luvattuun maahan. He ovat saattaneet olla myös poliittisesti epäluotettavia. Paluumuuttajat pitivät tarkkaan kiinni kaikista säädöksistä, eivätkä halunneet toimia missään osin Jumalan lakia vastaan. Temppelin rakentaminen oli siihen valitun kansan tehtävä.

Tässä kohdin he alkoivat kohdata järjestelmällistä vastustusta yhteiskunnassa, huipulta asti, kun Persian kuningas Kserkses käski lopettaa temppelin rakentamisen. Tämä voisi hyvinkin tapahtua myös tänä päivänä. Monet yhteiskunnat kautta historian ovat pyrkineet vaikeuttamaan kristittyjen elämää ja Jumalanpalvelusta ja näin tänäkin päivänä maailmassa tapahtuu. Valitettavasti, kun tässä maailmassa yritetään palvella Jumalaa, niin muutkin henget ovat hereillä. 1. Joh 4:3 toteaa antikristuksen hengen vaikuttavan maailmassa. Ef. 6:12 muistuttaa, ettemme taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Jumala kuitenkin tietää, mikä meitä vastassa on ja Hän on kanssamme, niin kuin saamme Esran kirjan edetessä huomata, että Hän oli valitsemansa kansan kanssa.

Ei ole yhtään mahdotonta, että Jumalan suunnitelmien ja kutsun elämistä todeksi, sekä Jeesuksen seuraamista, tässä ajassa meidänkin kohdalla tullaan erilaisilla päätöksillä vaikeuttamaan. Kun luemme Johanneksen ilmestystä tai luemme Jeesuksen opetuksia viimeisistä ajoista, niin näinhän meille on myös luvattu, eikä tässä ole mitään uutta. Tälläkin hetkellä Jeesuksen seuraajia vainotaan ja teloitetaan suurin joukoin monissa osissa maailmaa ja näin on tehty aikaisemminkin. Meilläkin voi olla uhkana esimerkiksi Bislamin, Mitredatin ja Tabelin, tai luvussa 5 Tattenain ja Setar-Bosenain tyyppiset poliittiset haastajat sekä linjaukset, joilla yritetään vaikuttaa meihin. Näistä jotkut voivat olla myös hyvin ystävällisiä “sopimuksia” tai linjauksia, jotka hiljalleen vesittävät Jumalan palveluksemme ja muutumme kylmän tai kuuman sijaan haaleiksi (Ilm. 3:15-16). Näissä tilanteissa kysytään ensinnäkin kykyä erottaa oikea väärästä, eikä vain väärästä, vaan melkein oikeasta (Jumalan sanan tunteminen ja ymmärrys). Lisäksi tässä tulee vastaan Jeesuksen seuraajana ja ristin kantajana kriittinen kysymys: kuuntelenko Herraani ja noudatanko hänen tahtoaan, vai taivunko painostuksen alla, jos nämä ovat ristiriidassa keskenään?

Tämä luku myös mielenkiintoisesti havainnollistaa sananlaskua 18:17: ”Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa – kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.”. Voi olla helppoa kuulostaa vakuuttavalta, kun esittää vain yhden puolen asiasta. Vaikka olikin totta, että Juudan kansa oli aiemmin kapinoinut, Serubbabelin aikana se ei osoittanut merkkejä kapinallisuudesta. Päinvastoin, kansa noudatti täysin Kyyroksen antamia ohjeita. Kirjoittaessaan Artakserkseelle juutalaisten vastustajat toivat esiin vain haluamansa seikat, eivätkä maininneet, että Kyyros oli kuninkaallisella määräyksellä valtuuttanut juutalaiset rakentamaan temppelin uudelleen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan auttanut, koska Artakserkses ei tutkinut asiaa pidemmälle. Hän katsoi vain yhtä puolta asiasta. Luulen, että yllättävän moni on kuin Artaksekses, joka ei ollut valmis tutkimaan asiaa sen syvällisemmin. Hän hyväksyi ensimmäisen vakuuttavalta vaikuttavan asian, jonka kuuli.

Room. 8

Luku tiivistettynä opettaa, ettei kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa, Kristukselle kuulumisen kautta meillä on Hengen mieli ja Pyhä Henki auttaa meitä tekemään parannuksen synneistämme, Jumalan lapsina – Jeesuksen Kristuksen pelastamina – meillä on täydellinen turva ja kaikki vaikeudet koituvat lopulta parhaaksi eikä mikään voi erottaa uskovia Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan.

Paavalilta tärkeitä muistutuksia Hengen mielen mukaan uudistumisesta: “Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset … Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa … Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää … Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ‘Abba! Isä!’ “

Välillä ehkä vaikeita asioita sisäistettäviksi. Galattalaiskirjeen luvussa 5 Paavali avaa myös: “Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa … Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä” ja luvussa 6: “mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää lihaansa, niittää lihasta turmeluksen, mutta joka kylvää Henkeen, niittää Hengestä iankaikkisen elämän”, Tituskirjeen 2 luvussa: “Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” sekä Kolossalaiskirjeen 3 luvussa: “Jos siis teidät on herätetty yhdessä Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.”. Lisäksi Jaakob avaa kirjeensä luvussa 4: “Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen”.

Mitä kylvän, sitä myös niitän. Tai niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Tai sitä saa, mitä tilaa. Myös uskovana on mahdollista valita, että elää vanhan luontonsa mukaan ja niittää aikanaan sen mukaisen hedelmän. Meitä kutsutaan kuitenkin vastustamaan kiusauksia Pyhän Hengen voimalla. Uskon vaelluksella mielestäni tärkeä oivallus on ollut se, että mitä pidempään kuljen, sitä enemmän koko ajan ymmärrän siitä, kuinka paljon olen saanut anteeksi. Tietoisuus armon suuruudesta jollain tavalla tuntuu kasvattavan nöyryyttä ja sitä kautta ristin kantamisen polulla (Luuk. 9:23) karttamaan varovaisemmin sitä, mikä on maailmasta ja kääntämään katseeni Kristukseen ja hänen tekoihinsa. Tämäkin tie vie ristin juurelle.

1 Joh. 3:24: “Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut”.

Ef. 4:22: “teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja, uudistua hengeltänne ja mieleltänne”.

1 Joh. 4:18: “Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.”

Toistaiseksi voimme uudistua vain hengeltämme, mutta ruumiimme lunastus odottaa vielä Kristuksen toista tulemista. Kaikkia pelastuksen siunauksia ei ole vielä annettu, vaan osa tulee vasta tuolloin. Tässä ajassa saatamme kohdata kärsimyksiä, ahdistuksia ja vainoakin. Siihen asti joudumme juoksemaan Paavalin kuvaamaa kilpajuoksua: “Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.”. Älkäämme siis väsykö uskon tiellä, vaan kääntäkäämme katseemme Kristukseen ja hänen tekoihinsa ja kantakaamme tarvittaessa toistemme taakkoja tällä polulla. Jumala toimii kaikissa asioissa parhaaksemme, vaikka meille ei aina tapahtuisikaan vain mielestämme hyviä asioita. Jälkikäteen voimme kuitenkin usein todeta, että niinhän sen pitikin mennä.

Jakeissa 26-27 Paavali muistuttaa myös, että itse Pyhä Henki auttaa meitä. Emme itse edes tiedä, mitä ja miten meidän tulisi rukoilla, miten selvitä ongelmistamme, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme ja on kanssamme. Jumala tuntee sydämemme. Meidän ei edes tarvitse välttämättä tietää, miten rukoilla joka asiaa elämässä. Jumala tietää kyllä tarpeemme ja Hän on luvannut olla meidän kanssamme Pyhän Hengen kautta. Onko Jumala joskus pettänyt lupauksensa?

Luvun lopussa on tärkeä muistutus ahdingon keskelle: “Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? … Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan! … Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Elias

Esra 3

Ensin pystytettiin alttari ja aloitettiin uhritoimitukset. Sitten saatiin temppelin perustus laskettua paikalleen. Rakennustöitä auttoivat edistämään ammattimiesten lisäksi myös Persian kuninkaan Kyyroksen suotuisat päätökset. Perustuksen laskeminen olikin kansalle riemuhuudon ja ylistyksen paikka, niin kuin Daavidin päivinä. Ja miksipä ei, oltiinhan suuri työ saatu alkuun. Jae 12: “Mutta monet vanhat papit, leeviläiset ja sukujen päämiehet, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät ja valittivat, kun he katselivat uuden temppelin perustuksia”. Miksi?

Profeetta Haggai profetoi israelilaisille juuri tähän tilanteeseen. Hän välitti kansalle kaiken kaikkiaan neljä viestiä Herralta liittyen temppelin rakentamiseen. Haggai 2:3 antanee vastauksen kysymykseen miksi: “Vieläkö teidän joukossanne on joku, joka on nähnyt, miten kaunis entinen temppeli oli? Eikö se, mikä nyt on silmienne edessä, ole entisen rinnalla kuin ei mitään?”. Kun nuorempi sukupolvi näki riemuiten uuden temppelin vasta lasketut perustukset, niin vanhemmat, ne, jotka olivat lapsena nähneet ensimmäisen temppelin loiston, itkivät niiden surkeutta.

Haggain jakeessa 4 kuitenkin jatketaan: “Älä lannistu, Joosua, Josadakin poika, ylimmäinen pappi! Ja kaikki maan asukkaat, olkaa lujat! sanoo Herra. Ryhtykää työhön! Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot”. Tämän jälkeen muistutetaan vielä case Egyptistäkin ja siitä, mitä Jumala tulisi itse tekemään. Kyse ei ollut siitä, mitä israelilaiset kykenisivät saamaan aikaiseksi, tai heidän teoistaan, vaan Jumalan voimasta ja lupauksesta. Jos mekin todella uskomme ja luotamme Jumalaan, ei varmasti ole tarpeen epäillä sitä, onko hän sitten meidän kanssamme vai ei. Israelilaisten mahdollisuutena oli tehdä sitä työtä, mihin Jumala itse oli heidät asettanut ja toimia uskollisina kukin omassa roolissaan. Jumala oli heidän kanssaan. Eikö tämä riittäisi meillekin lupaukseksi? Jumala itse meidän kanssamme? Vieläkö epäilemme?

Room. 7

Muutimme hiljattain uuteen, vasta valmistuneeseen taloon. Tai itse asiassa ei edes valmistuneeseen, sillä joitakin osa-alueita on vielä kesken. Yksi puute on se, että yhtään peiliä ei ole vielä asennettu. Näiden osalta ollaan tilauksen tekemistä vaille valmiita. Tämä asettaa itselleni pienen haasteen aina, kun yritän ajaa partaani. On hieman hankala nähdä, koska on valmista, tai miten muutenkaan meni, jäikö ajo mahdollisesti puutteelliseksi. Ilman peiliä ei ole myöskään täyttä varmuutta, onko parranajoa tarpeen suorittaa ollenkaan. Tietysti nykymaailmassa joku nokkela keksii käyttää puhelimen etukameraa. Itse löysin muuttolaatikoista pienen käsipeilin, mikä ratkaisi ongelman. Samalla tavalla laki toimii kuin peilinä näyttäen minulle puutteellisuuteni ja syntisyyteni. Se näyttää peilin lailla minulle sen, mitä en vielä tiennyt itsestäni. Ilman tätä peiliä en ollut tietoinen syntisyydestäni.

Lakien ja sääntöjen noudattaminen (tai pikemminkin sen yrittäminen) eivät kuitenkaan kykene ratkaisemaan ongelmaamme synnistä ja pelastuksesta. Uudestisyntynyt huomaa, että vanha luonto pilaa kaikki yritykset olla laille kuuliainen. Monesti jo pelkästään se, että tiedän jonkin asian olevan kiellettyä, saa minut ajattelemaan sitä. Ihmismielellä on taipumus kiinnostua asioista, jotka ovat kiellettyjä. Eeva taisi ensimmäisenä tuta tämän. Paavalikaan ei hyvää tahtovana tee sitä hyvää, mitä tahtoo, vaan sitä pahaa, mitä ei tahdo. Tässä on jatkuva ristiriita, joka on osa kristityn elämää: elän lihallisessa ruumiissani, vaikka olenkin mieleltäni uudistunut. Saatan teoissa tai huomaamattani sydämessäni rikkoa Jumalan lakia. Tässäkään ei ole kyseessä lupa jatkaa synnin tekemistä, vaan ennemminkin se tappion tila, mikä on ilman Kristusta. Pelkkä tahdonvoimalla lain noudattamiseen pyrkiminen johtaa väistämättä turhautumiseen, mutta Kristuksessa voimme kääntää katseen häneen ja uuteen elämään, jonka olemme armosta saaneet.

Kirjeessään Galatalaisille Paavali kirjoittaa luvussa 5 seuraavasti: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen … Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne … antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte … Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.”

Kun käännämme katseen pois Kristuksesta, niin hukumme, vähän niin kuin Pietari alkoi veden päällä kävellessään vajota, kun käänsi katseensa Jeesuksesta (Matt. 14:30). Tässä on mielestäni tärkeä havainto parannuksen tiellä ja mielen uudistumisessa: onko katseeni vain laissa ja rikkomuksissa ja sitä kautta omassa yrittämisessä, vai Kristuksessa hänelle kuuluvana ja häneen kastettuna, ristin juurella.

Elias