Tekijä: Elli Alenius

Ps. 7

Herran kiittäminen tuomiosta oli minusta ensi lukemisella erikoista. Jäin miettimään milloin olen kiittänyt Herraa hänen oikeudenmukaisesta tuomioista itse. Pysähdyttyäni pohtimaan huomasin miten kiitollinen olen siitä, että Jumala tuomitsee kaikki oikeudenmukaisesti.

Kiitän Jumalaa siitä miten hän tuomitsee pahat hallinnot ja antaa niille oikeuden mukaisen lopun. Kiitän siitä miten nähdessäni ja kuullessani pahaa tapahtuvan voin luottaa siihen, että Jumala tuomitsee nämä oikeuden mukaisesti, eikä kaikki ole meidän ihmisten hallussa. Daavid pyytäessään tuomioita sanoi itse olevansa syytön. Hän oli jättänyt tekemättä monta pahaa tekoa, mihin hänellä olisi ollut mahdollisuus. Kuitenkin omilla ansioillaan hän, kuten me kaikki olemme Jumalan edessä olemme syyllisiä. Jeesuksen uhrin vuoksi Jumala katsoo meidät Hänelle kelpaaviksi. Tässä vapaudessa voimme kilvoitella oikeamielistä elämää kohden. 

Daavidin rukoukseen ”tee loppu jumalattomien pahuudesta” ja ”vihollisen pahuus kääntyy häntä itseään vastaan, tulee lopullinen vastaus Jumalalta. Tästä ihmisten pahuuden kääntymisestä itseään vastaa ja lopullisesta pahuuden voittamisesta voimme lukea Ilmestyskirjasta.

Ilm. 4

Symboliikka on Ilmestyskirjassa todella yleistä. Näillä kuvilla, sitä mikä on vaikea käsittää voi kuvailla ymmärrettävämmin. Tässä käytetään samoja numeroita ja hahmoja mitä muualla Raamatussa esiintyy. Kertomuksilla on samoja kaavoja mitä muualla esiintyy. Itsekseen luettuna Ilmestyskirja paljastaa miten Jumala hallitsee ja Jeesus voittaa pahan. Kun lukee kohtaa peilattuna koko muuhun Raamattuun sanoma syvenee ja siinä aukeaa uusia ulottuvia. Tässä huomaa miten Raamatun tutkimista voi jatkaa vaikka kuinka pitkään ja silti löytää uusia yhteyksiä. Selkeimpiä näistä ovat vanhimpien määrä 24. Jumala valitsi kansansa lähtevän Jaakobin 12 pojasta joista tuli Israelin 12 heimoa, Jeesus otti itselleen 12 opetuslasta, jotka olivat perustamassa kristillistä kirkkoa. Laskettua ne yhteen saadaan 24. Kohta ei suoraan sano keitä vanhimmat ovat, mutta kuvaa kuinka he eri ajoista tulleet yhdessä voittajina ylistävät Jumalaa.

Elli

Ps. 6

Itse nautin eniten iloisesta ja toiveikkaasta ylistyksestä. Tässä kuitenkin näkyy, miten myös pelosta,  uupumuksesta ja surusta voi yhdessä muiden kanssa laulaa ja soittaa. Voimme ilmaista kaikkia tunteita luottaen, että Jumala kuulee avunhuutomme. 

Ilm. 3

Kommentoin nyt myös edellistä lukua yhdessä tämän päivän luvun kanssa, sillä ne ovat samaa kokonaisuutta. Näitä lukiessani kiinnitin huomiota siihen, miten arvonimet, joilla Jeesus esitteli itsensä ja lupaukset, jotka hän antoi eivät ole yleisiä Raamatussa, mutta sopivat juuri kyseisille seurakunnille. Smyrna, jossa on köyhyyttä ja hengenvaaraa, saa tervehdyksen ”siltä, joka oli kuollut ja heräsi eloon” ja lupauksen ”elämästä voiton seppeleenä”. Tyatiralle, jossa Isebel johtaa väkeä hallinnallaan harhaan, Jeesus esittelee itsensä ”Jumalan poikana, joka välkehtii kirkkaudessa” ja antaa lupauksen että ”ne, jotka noudattavat hänen tahtoaan loppuun asti, saavat vallan hallita kansoja”. Filadelfia, joka on uupunut koettelemusten keskellä, saa tervehdyksen ”Daavidin avimen haltijalta, jonka avaamat ovet eivät mene kiinni” ja lupauksen ”pysyvästä paikasta Jumalan luona”.

Jeesus näkee näiden seurakuntien tilanteen ja antaa tarkkoja ohjeita. Samalla hän kehottaa kuulemaan, mitä henki sanoo seurakunnalle. Hän näkee myös meidän pienryhmiemme ja koti seurakuntamme, sekä kaupunkimme seurakuntien ja koko suomen seurakuntien tilanteen. Tässäkin hetkessä voimme rukoilla, että Raamatun, näiden lukujen ja Hengen johdatuksen kautta saamme kuulla, mitä henki sanoo seurakunnalle meidän keskellämme.

Näistä kirjeistä saamme ohjeita henkilökohtaiseen elämään. Hereillä pysyminen, sekä kiinni pitäminen siitä, mitä Jumalalta olemme saaneet on tärkeää riippumatta ulkoisista tekijöistä. Se on ajankohtainen viesti tähänkin päivään. Me seuraamme Jeesusta, jonka mahtia monin tavoin kuvaillaan tervehdyksissä ja päämäärämme on voittaa ja elää Jumalan kanssa. 

 

Elli

Ps. 5

”Jumala kuule, kun huudan sinulta apua”, on pyyntö, jonka olen rukoillut useampaan kertaan joskus pienemmissä ja joskus suuremmissa tilanteissa. Daavidilla oli vieläkin suurempia tilanteita, joissa hänen ja hänen kumppaniensa henki oli kyseessä. Jopa Jumalan asettama kutsumus nousta kuninkaaksi,  näytti varmasti välillä hyvin epädennäköiseltä, vaikka profeetta oli voidellut hänet kuninkaaksi. Daavid pyytää Jumalaa johdattamaan tahtonsa tiellä ja tasoittamaan polun vihamiesten nähden. Hän kirjoittaa: ”Iloitkoon kaikki, jotka sinuun turvaaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa! Sinä suojelet, niitä ketkä rakastavat sinua, sinä olet heidän ilonsa lähde”.  Daavid luotti ja iloitsi Jumalassa, vaikka ei ollut vielä saanut vastausta.  Samoin olen itse voinut iloita ja olla luottavaisin mielin, myös silloinkin, kun en ole vielä saanut vastausta tai apua. Silloinkin Jumala on ilon lähde. Hänessä ja hänestä voi iloita aina.

Ilm. 2

Tässä ja seuraavassa luvussa on 7 kirjettä, joissa Jeesus suoraan puhuu seurakunnille. Muutkin Raamatun kirjeet ovat tietenkin Pyhän Hengen voimassa kirjoitettuja ja jumalan sanaa, mutta vain näissä Jeesus puhuu suoraan seurakunnilleen Raamatussa.  Seurakunnat ovat nykyisen Turkin alueella ja niissä oli sekä juutalaisia, että ei juutalaisia jäseniä. Näistä ja muista saman aikakauden seurakunnista kanssa kasvoi sitten parinsadan vuoden aikana koko Rooman laaja uskonto, joka levisi koko maailmaan. Näiden kirjoiden kirjoittamisen aikaan alkuperäisistä aposteleista oli todennäköisesti jäljellä vain Johannes ja uusi sukupolvi oli noussut vastuunkantajiksi. 

Kaikki kirjeet etenevät suunnilleen samalla rakenteella. Jeesus muistuttaa kuka hän on. Kertoo mitä hyvää hän näkee seurakunnassa ja missä se on mennyt harhaan ja että tulee kääntyä takaisin. Sitten seuraa kehotus kestävyyteen ja lupaus, johon voimme kiinnittää katseemme. 

Elli