1. Aik. 18, Matt. 11

1. Aik. 18

Luku kertoo Daavidin valloittamista alueista. Hän kulki voitosta voittoon. Jumala oli käskenyt Israelia valloittamaan tietyn, määrätyn alueen ja tuhoamaan kansat, heidän epäjumalanpalveluksensa, mitään ei saanut jäädä jäljelle. Tämä on raamatusta asia, jota on vaikea ymmärtää. Israelilaiset kuitenkin lankesivat myöhemmin epäjumalanpalvelukseen ja hylkäsivät Jumalan, ei kuitenkaan kaikki. Ehkä tämä on vain osoitus siitä ettei ihminen kykene palvelemaan Jumalaa omin voimin, vaikka kuinka yrittää postaa elämästään vääriä asioita. Daavidin hallitsemassa valtakunnassa toimittiin lain mukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Rukoillaan tänäänkin esivallan ja päättäjien puolesta, että he toimisivat lainmukaisesti ja tekisivät oikeudenmukaisia päätöksiä.

Matt. 11

Vanhaa testamenttia lukiessa pitää muistaa siellä olevan ennustuksia tulevasta messiaasta, Jeesuksesta. Hänen tulemisestaan oli annettu selkeät merkit. Matteuksen evankeliumissa viitataan näihin vanhan testamentin ennustuksiin monessa kohtaa. Profeetta Johannes kastaja oli ennustettu Elia. Jeesus kuvailee häntä vaatimattomana, sellainen hänen piti olla. Ehkä juutalaiset kuvittelivat hänen olevan Daavidin kaltainen voitosta voittoon kulkeva kuningas. Sellainen messias olisi kelvannut heille. Jeesus tosin kuvailee, että heille ei kelvannut Johannes, joka eli erillään muista, ei syönyt eikä juonut eikä myöskään Jeesus joka söi ja joi syntisten kanssa. Ihmisten nähneet messiaan selkeitä merkkejä ja hylkäsivät Jeesuksen. Jeesuksen sanat kohdistuvatkin sen aikaiseen yhteiskunnan uskonnoliseen eliittiin, jotka osasivat kyllä lukea ja olivat tietoisia merkeistä. Heille ei vain ne kelvanneet. Köyhille julistettiin evankeliumi. Jeesus kiittääkin Isää, että evankeliumi on annettu lapsenmielisille. Näin se taitaa mennä nykyisinkin. Evankeliumi leviää voimakkaimmin köyhien ihmisten keskellä. Se koskettaa kuormien taakkojen alla olevia. Jeesus kutsuu luokseen kaikkia taakkojen alla olevia. Hän antaa levon. Hänen sydämensä on lempeä ja nöyrä. Hän antaa levottomalle sielulle rauhan ja hänen antama taakka on kevyt kantaa. Evankeliumi on rauhan ja ilon sanoma.

Mika

1. Aik. 17, Matt. 10

1. Aik. 17

Jumala lupaa Daavidille ikuisesti kestävän valtakunnan jatkumon sukupolvelta toiselle. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta viitataanko tässä Jeesuksen kuninkaana, joka tulee perustamaan ikuisen valtakunnan Daavidin perillisenä. Kuitenkin tällaisen lupauksen Jumala antaa Daavidille. Hän ei saanut rakentaa temppeliä, sen rakensi hänen poikansa. Daavidin antaa kiitos rukouksessaan kunnian Jumalalle asemastaan. Hän vetoaa rukouksessaan Jumalan lupaukseen ja pyytää siunausta suvulleen. Rukoilenko rohkeasti vetoamalla Jumalan lupauksiin? Jumala täyttää sen minkä on luvannut, mutta rukoilenko sinnikkäästi ja rohkeasti. Sinnikäs rukous ei ole lakihenkistä suorittamista, vaan Jumalan lupauksiin vetoamista uskoen Jumalan kuulevan rukouksen. Voisi ajatella rukouksen olevan jatkuvaa oveen koputusta, kunnes se avataan. Herra anna rohkeutta ja sinnikkyyttä rukoukseeni.

Matt. 10

Opetuslapsille annetut ohjeet ovat yksinkertaiset: taivasten valtakunta on tullut lähelle. Parantakaa sairaat, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Näillä eväillä lähdettiin liikkeelle, paitsi ennen sitä Jeesus oli antanut heille vallan tehdä näitä tekoja. Mikä fiilis oli opetuslapsilla? Kuulosti varmaan helpolta, kun olivat jo nähneet Jeesuksen tekevän tällaisia tekoja. Jeesus jatkoi vielä: kaikki tulevat vihaamaan teitä minun tähteni. Miksi hyväntekijöitä vihattiin? Jeesuksen seuraaminen ei ollutkaan helppoa, vaikka ihmeitä tapahtui. Onko Jeesuksen seuraaminen helppoa itselle? Olenko kohdannut ihmisten vihaa? Pitäisikö kokea? Kullakin meistä on omia kokemuksia uskon aiheuttamasta ihmetyksestä, ehkä jopa vihasta. Joka tapauksessa usko Jumalaan herättää ihmetystä, hämmästystä, toisinaan lopettaa keskustelun kokonaan, saa ihmisen vetäytymään kuoreensa. Jeesuksen sanat ovat toisaalta pelottavia, toisaalta lohduttavia. ”Te ette itse puhu, vaan teissä puhuu isänne henki. Älkää pelätkö. Teidän jokainen hiuskarvannekin on luettu.” Me voimme olla ilman pelkoa tai rauhottaa pelon keskellä mielemme, Jumala, meidän isämme, on kanssamme. Palkastakaan ei pitäisi huolehtia, jos teemme oman pienen osamme hyvää. Kyse ole pelastavista teoista, vaan pelastuksen tuomasta hyvistä teoista. ”Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi – totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille.»” Tekomme ei tarvitse olla suuria, mutta hyvän tekeminen kuuluu elämäämme. Herra anna voimaasi ja viisautta tälle päivälle tehdä hyvää lähimmäiselle. Tulkoon sinun valtakuntasi esiin tänäänkin elämässämme.

Mika

1. Aik. 16, Matt. 9

1. Aik. 16

Israelin sukukunnista leeviläiset asetettiin toimimaan pappeina. He eivät pelkästään toimittaneet uhreja Jumalan edessä, vaan heillä oli erilaisia tehtäviä. Tässä Daavid asettaa tietyt papit ylistyksen johtajiksi. Heidän tehtävänä oli ylistää laulamalla Herran Jumalan kiitosta. Ohjeistukseen kuului ylistyksen sisältö: huutaa avuksi Herran nimeä, kertoa kansoille hänen ihmeellisistä teoista, ylistää hänen pyhää nimeään. Ylistyslaulun sanat oli myös määritelty, mitä kaikkea se piti sisällään. Siinä tuli olla liiton muistamista, Jumalan kunnian tunnustamista, hänen pyhyytensä kunnioittamista, hänen hyvyytensä ja armonsa muistamista, hänen pelastukseen turvautumista. Voisi sanoa, että tässä on hyvän ylistyslaulun sisältö. Luku muistuttaa ylistämisen tärkeydestä ja kertoo kuinka olennaisesti se kuuluu Jumalan palvelukseen. Ylistetty olkoon Isä, Poika ja Pyhä henki.

Matt. 9

Kumpi on helpompaa? Jeesus kysyy fariseuksilta antaa synnit anteeksi vai parantaa ihminen. Hän antoi ensin halvaantuneelle anteeksi hänen syntinsä. Fariseukset paheksuivat sitä, koska eivät uskoneet hänen olevan Jumala. Hän todisti jälleen kerran olevansa Jumala, jolle on helppoa antaa anteeksi synnit ja parantaa sairas. Jeesus todistaa tänäänkin olevansa Jumala, jolle helppoa antaa anteeksi synnit ja parantaa sairaat. Jossakin paranee tälläkin hetkellä ihmisiä ja jossakin ihminen kohtaa Jumalan anteeksiannon. Anteeksianto on jatkuvaa, ikuista Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tänäänkin se on helppoa Jumalalle, meidän tarvitsee vain hyväksyä hänen sovituksensa.

Jeesus tuli minun syntisen luokseni ja muistuttaa jatkuvasti minua ristin täytetystä työstä. Syntisyyteni keskellä meinaan usein lähteä korjaamaan itse syntisyyttäni, mutta tämä johtaa aina umpikujaan. Tarvitsen joka päivä parantajaa. En ole terve. Jeesus tahtoo armahtavaisuutta, minä tarvitsen armahtavaisuutta itseäni ja lähimmäistäni kohtaan. Anna minulle sitä tahtoa tänäänkin. Kutsu Herra tänäänkin syntisiä puoleesi, että he löytäisivät armosi.

Taas kerran Jeesus kohtasi hyljeksityn ihmisryhmän edustajan. Verenvuoto oli joku sairaus, jonka takia ihminen ei saanut koskea toisiin. Hän oli saastainen. Nainen ei olisi saanut liikkua väkijoukon keskellä. Hän näki Jeesuksen ja otti riskin. Jos hän olisi paljastunut niin väkijoukko olisi voinut jopa kivittää hänet. Hän ajatteli vain yhtä asiaa, jos saan edes koskettaa Jeesuksen viittaa niin paranen. Hänelläkin oli uskoa ja Jeesus sanoo hänelle: ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.” Nainen parantui ja Jeesus kutsui hänet tyttärekseen. Me olemme Jumalan lapsia, hänen tyttäriään ja poikiaan. Isän lapsina saamme lähestyä häntä rohkeasti. Ole rohkealla mielellä tänäänkin tyttärenä ja poikana.

Evankeliumeja lukiessa tulee välillä mieleen, että Jeesuksella oli hirveä kiire koko ajan ja varmasti olikin. Hänellä oli kolme vuotta aikaa kierrellä ja puhua ja toimia. Hän kuitenkin pysähtyi yhden ihmisen kohdalle ja paransi. Hänen toimintaansa ohjasi rakkaus.”Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: »Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.»” Lähetä Herra työmiehiä elonkorjuuseen.

Mika