Tekijä: Tommi

3. Moos. 20

Apt. 8

“Ensin pääsiäinen, sitten helluntai”. 

Pyhän Hengen vaikutus on sellaista jota luulisin jokaisen ihmisen tässä maailmassa haluavan (sen jälkeen kun syntyy ymmärrys mitä se on). Mutta kristinuskossa matka helluntaihin kulkee aina pääsiäisen, ristin kautta. 

Kuten tämän päivän vanhan testamentin tekstistä voidaan lukea, niin läpi historian Pyhän Hengen vaikutukselle on ollut tarjolla “helpompia” vaihtoehtoja. Ja kuten päivän uuden testamentin luvusta voimme lukea, aito ja oikea Pyhän Hengen vaikutus on sellaista mitä ei voi korvata. 

Kuitenkaan oma syntisyys ja syyllisyys, oli asia mikä tahansa, ei päästä helpolla. Siksi  “helpompien” vaihtoehtojen houkutus on suuri, vaikka tiedostaisimme niiden huonot puolet. Mutta yksin ja omin voimin matkaa iänkaikkiseen elämään, Jumalan läsnäoloon, ei tarvi tehdä.

Raamatusta ja muista kristillisistä julkaisuista voimme lukea Pyhän Hengen vaikutuksesta monenlaisia, inspiroivia ja rohkaisevia tarinoita. Minusta kuitenkin suurin, ihmeellisin ja merkityksellisin Pyhän Hengen vaikutus on se että syntinen ihminen löytää Jeesuksen, syntien anteeksiannon ja tien iänkaikkiseen elämään. Kiitos Isä, Poika ja Pyhä Henki!

Tomppa

2. Moos. 30

1. Piet. 3

1. Piet 3. (2020)

Tänään jatketaan vanhan testamentin luvussa samalla tavoin kuin koko tämä viikko. Tämän viikon tekstit antavat hyvän vertailupohjan Jeesuksen jälkeisen ajan uskonharjoittamiselle. Paljon on karsittu pois ja ns. keskitytty olennaiseen. Hyvä niin.

Tämän päivän uuden testamentin luvussa paljonkin mistä kirjoittaa tai pohtia. Kaikesta tuosta eniten nousi esiin kohta “...etsittävä rauhaa ja pyrittävä siihen…” 

Mistä löytää rauhan? Millä keinoilla ja tavoilla pystyn pyrkimään siihen? Entä jos pyrkimiseni rauhaan ei tuokaan sitä, vaan vie sen entistä kauemmaksi? 

Tässäpä miettimistä pidemmäksi aikaa. Hyvää ja siunattua kesää, 
–Tomppa

2. Moos. 29

1. Piet. 2

Tälle päivää vanhan testamentin uhrikäytäntöjä. Hienoa että tällaiseen ei ole enää tarvetta. Tämän päivän ihmisestä nämä eläinuhrikäytännöt ovat aika kauheita. Ainoa näitä puolustava näkökulma jonka keksin on se, että näitä käytäntöjä ei tehty meitä varten vaan tuolloin, tuhansia vuosia sitten eläneitä ihmisiä varten. Siihen aikaan ja paljon myöhemminkin on ollut uskontoja joissa on vaadittu ihmisuhreja. Kenties tämä eläinuhrikäytäntö oli pakollinen “siirtymävaihe” kulttuurin ja tapojen kehittyessä. Lopullinen totuus tästä taitaa selvitä vasta iänkaikkisuuden toisella puolella.

Laitoin jälleen 2020 käännöksen kun siinä oli hieman paremmin nykykieleen (ja -ymmärrykseen) sopivaa ilmaisua. 

Uhraaminen on esillä myös tämän päivän uuden testamentin luvussa. Nyt aiheena hengelliset uhrit. Kysymys aiheeseen liittyen: Mitä hengelliset uhrit tarkoittavat käytännössä (arjessa, nykypäivänä, sinun/minun elämässä)?

Eilisen kirjoitin siitä että “olet jo perillä”. Kovin usein tuon asian ääreen pysähtymisen sijalle tulee ihmiselle niin ominainen pyrkimys “jatkuvaan kehitykseen”. Se että me kehitymme ei ole huono asia. Ja niin tämän päivän raamatun luku kuin muutenkin yleisesti raamatussa annetaan ymmärtää että ihmisen on hyvä kehittyä myös hengellisesti, uskossa. Mutta niin kuin elämässä yleensä, niin myös tässä asiassa, olisi hyvä pitää järki ja kohtuullisuus mukana.

Moni uupuu itsensä kehittämisen ja siihen liittyvien, oman päänsä sisältä tulevien vaatimusten noudattamisesta. Kehitys ajaa ohi rakkauden itseensä, lähimmäisiin ja Jumalaan, mikä ei varmastikaan ole sitä mitä Jeesus meiltä seuraajiltaan haluaa. 

Tolkullista kehittymistä siis meille kaikille 🙂   

–Tomppa