Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 19

Ilm. 16

Tämän päivän teksteistä tulivat mieleeni Katekismuksesta tai paremminkin kristinopista tutut Jumalan yleinen ja erityinen ilmoitus. Varmasti itse kukin meistä hyvin muistaa, että Jumalan yleisellä ilmoituksella viitataan Jumalan luomistekoihin luonnossa, elämänkohtaloissa ja kansojen vaiheissa (historiassa). Ihmisen omatuntokin mainitaan tässä yhteydessä. Erityinen ilmoitus taas viittaa Raamattuun ja Jeesukseen.

Jumala siis ilmoittaa itsestään, teoistaan ja suunnitelmistaan yleisesti ja erityisesti. Joidenkin on helppoa uskoa Jumalaan näiden ilmoitusten perusteella ja joidenkin taas sitten ei. Tässäkin suhteessa me ihmiset olemme hyvin erilaisia. Tämä erilaisuus on näkynyt historiassa ja jatkuu edelleenkin, kun ajattelee vaikkapa Egyptin faaraota (2. Moos. 9:13-33) ja tulevia aikoja (Ilm. 16:21). Rakeita on satanut ja muutakin on tapahtunut ja tulee edelleen satamaan ja tapahtumaan, mutta kaikki eivät näe eivätkä ymmärrä sitä, mitä Jumala tekee ja mikä hänen suunnitelmansa on.

Edellä sanotusta huolimatta tai juuri sen takia olen sitä mieltä, että jatketaan rukousta ihmisten puolesta, jotka eivät usko tai joiden on vaikea uskoa. Tässä yksi mainio malli ja/tai motivaattori voisi olla Kansan Raamattuseuran Luukas 10T-koulutuksen keskeinen sisältö, joka muistaakseni voidaan tiivistää neljään kohtaan: 1) siunaa ihmisiä, 2) ystävysty heidän kanssaan, 3) auta heitä, missä voit ja 4) kerro Jeesuksesta. Jeesuksen mukaan satoa on vielä korjattavana (Matt. 9:36-38).

Pekka

Ps. 18

Ilm. 15

Ilmestyskirjassa lauletaan tänään “Oikeat ja todet ovat sinun tiesi”. Näiden sanojen uskominen todeksi taitaa olla sellainen elämän mittaisen jumpan paikkaa. Laulussa Kuljeta ja johda lauletaan myös “kasvata lapseesi luottamus loppumaton”. Vaikka olosuhteet näyttävät miltä, Jumalalla todella on homma hanskassa. Mieleeni nousee se, kuinka Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa puhuessaan sodista ja taisteluista ja muista lopunajan merkeistä “niin täytyy käydä” (24:6). Olen usein ihmetellyt tätä, mitä tarkoittaa että jotain täytyy käydä. Kun Jumala kerran on kaikkivaltias, eiköhän voi vain sanoa, että minä haluan, että näin tai noin käy? Täytyykö jotain käydä meidän ihmisten vuoksi, tai jotta asiat menisivät lopulta hyvin tai oikein?  Meillä ei ole tähän muuta vastausta kuin “oikeat ja todet ovat sinun tiesi”.  

Mieheni voi todistaa, että tuuletin ääneen, kun huomasin, että saan kommentoida psalmia 18. Tämä psalmi on opettanut minut rukoilemaan psalmien avulla ja tukeutumaan Raamatun sanaan, kun oma kestävyys on koetuksella. Tämä psalmi on todella pitkä, minkä ansiosta siitä löytyy jae melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sen sanoilla olen mm.

• Huutanut epätoivoani Jumalalle (jakeet 5-6)
• Pyytänyt kestävyyttä (29, 30, 33, 40)
• Pyytänyt Jumalaa paljastamaan asioiden juurisyyt (8, 16)
• Pyytänyt Jumalaa opettamaan minua rukoilemaan (35)
• Julistanut tilanteen ylle voittoa ja Jumalan kykyä viedä asiat päätökseen (17, 18, 32, 38, 47)
• Muistuttanut itseäni Jeesuksen voitosta ja armosta (47, 51)

Minulle tämän psalmin tärkein kohta on kuitenkin aivan ensimmäiset sanat, jotka 92 käännöksen mukaan ovat “Minä rakastan sinua Herra.” Kun avasin tämän psalmin peukkupaikkana vajaa kaksi vuotta sitten, ajattelin lukea sen ääneen, mutta meinasin tikahtua näihin sanoihin. Voinko sanoa Jumalalle näin? Voiko repaleinen ja häilyvä ihminen sanoi Jumalalle sanan “rakastan”? Kuitenkin tämä psalmi kutsui sanomaan nämä ihmeelliset sanat “Minä rakastan sinua Herra. Sinä olet minun voimani.” Niistä on tullut minulle yksi pelastusrengas, oikopolku ylistykseen ja Jumalan voiman muistamiseen. Sillä ei ole väliä kuka tai millainen minä olen, vaan kuka Jumala on.

Minä rakastan sinua Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Sinun ohjeesi, sinun tiesi ovat täydelliset, oikeat ja todet. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala tuot pimeyteeni valon. Sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Kristukselle ja hänen omilleen, nyt ja aina.

Ada

Ps. 17

Ilm. 14

Tämän päivän ilmestyskirjan jakeet ovat ilmeisesti olleet erityisen haastavia ihan Raamatun selittäjillekin, joten painetta oikeasta tulkinnasta ei kannata ottaa. Tässä voidaan ainakin nähdä vertauskuvallisen täysi ja täydellinen määrä (12×1200) pelastettuja, jotka Jeesus on tehnyt aivan täydellisiksi ja jotka saavat iloita Herran edessä. Minulle kolme enkeliä ja kuvat sadonkorjuusta vahvistavat sitä, mitä Ilmestyskirja yleensäkin puhuu valinnan paikan edessä oleville kristityille: kun ymmärrämme, mitä on pelissä, tiedämme aivan varmasti, kummassa tiimissä haluamme olla.

Kolmatta kertaa olen kommentoimassa kohtaa jossa puhutaan vihan viinistä ja maljasta, ja aina vain näen vastakkain tämän vihan maljan ja Jeesuksen ojentaman uuden liiton maljan, maljan hänen veressään. Jeesus otti meidän paikkamme, antoi oman verensä ja otti vastaan kärsimyksen maljan. Niin saamme kuulua siihen satoon joka kerätään Jumalan aittaan, turvaan taivaaseen. Vaikka kukaan meistä ei vielä ole synnistä vapaa, vaan kaukana puhtaasta, jo nyt saan rukoilla psalmin 17 sanoilla:

Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Varjele minua kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan. Minä saan nähdä sinun kasvosi. Sinun läsnäolosi ravitsee minut.

Ada