Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 22

Ilm. 19

Psalmi 22, joka ns. Messias-psalmi, kuvaa Jeesuksen kärsimyksiä. Kuningas Daavid eli noin tuhat vuotta aikaisemmin kuin Jeesus. Hämmästyttävää on, miten Daavid pystyi kuvaamaan Jeesuksen kärsimystietä näin tarkasti.

Ilmestyskirjan puolella hypätään Daavidin ja Jeesuksen ajoista tuntemattomaan ajankohtaan ja Karitsan häihin (Ilm. 19:7-9). Morsian, seurakunta (kaikki Jeesuksen omat kaikkina aikoina), on valmiina. Vuoden 1992 käännöksen mukaan morsiamen päälle on puettu hohtavan valkea hää-/pellavapuku, joka tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. Tästä syntyy ainakin itselleni vaikutelma, että vanhurskaat teot liittyisivät jotenkin pelastumiseen, mikä on vastoin sitä, miten olen asian ymmärtänyt: Jeesus on ristinkuolemallaan valmistunut pelastuksen kaikille uskossa vastaanotettavaksi (vrt. esim. Ef. 2:8-9).

Kohdan voi kai noinkin kääntää, mutta siitä on jäänyt pois näkökulmia, jotka tulevat esille muissa käännöksissä. Esimerkiksi vuoden 1938 käännös sanoo saman kohdan näin: ”Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Englanninkielinen Amplified Bible selittää vanhurskautta, jota se tässä kohdassa käyttää, sanoilla ’suoraselkäinen, rehti, oikeudenmukainen ja jumalallinen eläminen, teot ja käytös sekä oikea asema Jumalan kanssa’ (toivottavasti käänsin sanat oikein englannista suomeksi). Jos tämän oikein tulkitsen, liina (vanhurskaus) annetaan  morsiamelle puettavaksi Jeesuksen ristinkuoleman tähden ja itse vanhurskaus kuvaa paitsi Jeesuksen kärsimystä puolestamme myös seurakunnan elämää kaikkina aikoina.

Pekka

Ps. 21

Ilm. 18

Sananlasku sanoo, että ”kauppa se on, mikä kannattaa”. Tekoälyn mukaan kyseessä on vanha suomalainen sananlasku. Edelleen tekoäly toteaa, että ”sanonta kuvaa kaupankäynnin ikuista luonnetta ja sen merkitystä taloudelliselle toiminnalle”.

Enpä ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten negatiivisen kuvan Ilmestyskirja antaa kauppiaista ja heidän tulevasta kohtalostaan. Kaupallisen koulutuksen saaneena tuo kuva vaikuttaa varsin kohtuuttomalta, koska länsimainen elämänmuoto perustuu hyvin pitkälti ihmisten erilaisten tarpeiden tyydyttämiselle vaihdannan ja kaupankäynnin avulla. Onko tässä kyse siitä, että tässäkin suhteessa asiat menevät yli kohtuuden rajan? Palautuuko tämä Jeesuksen sanoihin Jumalasta ja mammonasta (Matt. 7:24): ” Kukaan ei voi palvella kahta herraa.  Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

Ymmärrän tämän kohdan niin, että kauppiaat ovat ajatelleet vain itseään ja omaa etuaan. Eivät he ihmisryhmänä ole sen kummempia kuin muutkaan. Kuten Paavali toteaa:

• • ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” (Room. 3:22b-23)
  • ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room 6:23)

Jumalan pelastussuunnitelma koskee kaikkia, myös kauppiaita.

Pekka

Ps. 20

Ilm. 17

Hädän päivä (Ps. 20:2)? Tällaisia sattuu jokaisen kohdalle väistämättä elämän varrella – hätä voi olla suuri tai pieni ja kaikkea siltä välillä. Psalmin 50 jakeessa 15 sanotaan: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Kyseistä jaetta on myös sanottu Taivaan Isän puhelinnumeroksi.

Hädän kohdatessa kehotus on siis selvä. Yksinkertainen ja helppo rukous on: ”Jeesus, auta!” Tämä rukous on hyvä muistaa, koska elämme vielä aikaa, jolloin Babylonin tuho ei ole vielä toteutunut eikä Jumalan Karitsa, herrojen Herra ja Kuninkaiden kuningas ole vielä tuhonnut kaikkea sitä, mitä Babylon edustaa, eikä Jumalan valtakunta ole tullut ilmi koko täyteydessään (Ilm. 17:14).

Pekka