5. Mooseksen kirjassa käydään hyvin tarkasti ja pitkästi läpi lain ja liiton säädökset. Mooseksen kirjaa on kutsuttu ”toiseksi laiksi”. Kreikankielinen nimi ”Deuteronomion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”toinen laki”. Uusi lakikirja oli tarkempi sovellus Luvatun maan olosuhteisiin.
Nyt otetaan esille joitakin käytännön sääntöjä, joiden avulla kansa voi osoittaa kuuliaisuutensa Jumalalle arjen asioissa ja sillä tavalla erottautua muiden kansojen elämäntavoista. Taas löytyy tuttuja asioita, kuten viiltely, joka on valitettavasti nykyisin ongelma ja oire pahoinvoinnista nuorten keskuudessa. Siitä ei sen enempää, kuten ei puhtaista ja saastaisista eläimistäkään, vaikka aika kysymyksiä herättelevä luettelohan se oli.
Sen sijaan laki kymmenyksistä oli mielenkiintoista luettavaa, varsinkin jos sitä vertaa UT:n ohjeisiin antamisesta. (Tosin tässä voipi olla vain yksi ohje muualla olevien joukosta.) Vuosittain tuli kerätä ja luovuttaa kymmenykset kaikesta sadosta ja viedä ne Jumalan osoittamaan paikkaan nautittavaksi yhteisessä juhlassa. Kymmenykset tuli kuluttaa (syödä) oman perheen kanssa. “Syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä” (26). Tämän lisäksi piti muistaa huolehtia myös leeviläisistä, eli heimosta, joka oli erotettu temppelipalvelukseen, eikä saanut unohtaa muukalaisia, orjia ja leskiä.
Varsinkin tuo yhteinen ilo ja koko perheen mukana olo tuntui hyvältä käytännöltä! Sitä jäin vielä miettimään, että olisikohan tämä antaminen ollut sellainen asia, jota olisin voinut opettaa myös lapsilleni ainakin tuon ilon ja juhlan kautta, tai ehkä myös kertoa siitä, mikä on Jumalan periaate rahankäytössä.
Nykykäytäntö antamiseen löytyy UT:n puolelta, jossa ei puhuta kymmenyksistä, mutta ilo tulisi olla myös mukana antamisessa. Se on kuitenkin enemmän vapaa ja henkilökohtainen valinta, kuin koko perheen asia. “Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”(2. Kor. 9:7). Nykyään “kymmenyksillä” tuetaan yleensä seurakunta- ja lähetystyötä, eli vähän niinkuin leeviläisten heimoa ennen. Voisihan tosin myös ajatella, että KohtaamisPaikan tapaamiset ovat perheen yhteistä iloa ja juhlaa, jonka antaminen mahdollistaa.
Antamisen teemalla jatketaan. Luvussa tapahtuu suuri käännekohta ihmiskunnalle. Kuolema on voitettu! Jumalan rakkaus konkretisoitui meille kaikille. Hän antoi ainoan Poikansa kuolla meidän syntisten edestä, jotta meillä olisi elämä, joka kestää kuolemankin läpi iankaikkisuuteen. Ylösnousemusta oli jo aikalaistenkin vaikea käsittää, vaikka Jeesus oli näkyvänä ja kosketeltavana heidän keskuudessaan.
Vaikka Jeesus vähän vieläkin moitti opetuslapsiaan epäuskosta ja sydämen kovuudesta, antoi hän suuren tehtävän:” Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille”(15).
Tällaisessa opetuslasten kaltaisessa uskossa mekin ehkä elämme, mutta saamme onneksi vahvistuksia ja pilkahduksia Jumalalta hänen todellisuudesta ja läsnäolosta elämässämme. Jos armon saaneena ja Jumalan yhteyteen otettuina pidämme kuoleman voittamista ilosanomana, kutsuu tämä Jeesuksen suuri tehtävä vastustamattomasti mukaan. Siihen saamme liittyä antamalla itsemme hänen käyttöönsä. Voisi ehkä myös sanoa, että iloista Jumalaa antaja rakastaa!
“Oppilaat lähtivät matkaan ja julistivat kaikkialla ilosanomaa. Herra toimi heidän kanssaan ja todisti sanoman oikeaksi tunnusmerkeillä” (20).
Juha