Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 25

Ilm. 22

Raamatun viimeinen luku. Mitä siitä jää päällimmäiseksi mieleen? Itselleni päällimmäinen ajatus on, että matkalla vielä ollaan. Päämäärä on selvä. Oikeus, totuus ja hyvyys lopulta voittavat, mutta siellä ei vielä olla. Tulevaisuudessa on toivo, mutta matkalla voi tulla kaikenlaista vastaan. Keskeinen kysymys lienee, mihin laitamme turvamme matkalla päämäärää kohti. Luotammeko Jumalan sanaan, Jeesuksen ristintyöhön ja Pyhän Hengen johdatukseen? Aina ajoittain joudun tätä pohtimaan.  Esimerkiksi silloin, kun joku ihminen sanoo, ettei hän voi uskoa Jumalaan, ja vieläpä perustelee, miksi näin on. Joka kerta olen kuitenkin päätynyt siihen, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Edesmenneen ja aikanaan hyvin tunnetun rovasti Kalevi Lehtisen sanoin: ”Jeesus ei ole vaihtoehto vaan elinehto.”

Pekka

Ps. 24

Ilm. 21

Eilen oli ehkä yksi maailmanhistorian merkittävistä päivistä, kun USA:n ja Venäjän presidentit tapasivat Alaskassa neuvotellakseen Venäjän hyökkäyssodan lopettamisesta Ukrainaa vastaan. Monenlaisia toiveita ja pelkoja tuohon tapaamiseen liittyi. Kun tätä kirjoitan, ei ole vielä tiedossa, mihin neuvotteluissa on päädytty.

Kovin vaivalloiselta ja hankalalta nykyinen maailmanmeno ja -aika vaikuttavat. Jonakin päivänä kuitenkin tämä vaivalloinen ja hankala taivallus (tai jopa taaperrus) päättyy. Valtaistuimella istuva sanoo (Ilm. 21:5): ”Uudeksi minä teen kaiken.” Ihan vain tämän päivän tekstejä mietiskelemällä voi helposti päätyä siihen lopputulokseen, että tälle Jumalan ilmoitukselle olisi tarvetta jo tässä ja nyt. Joudumme kuitenkin vielä odottamaan ja liittymään tutun virren 338 viimeisen säkeistön sanoihin (Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986):

”Suo mun ottaa isänkädestäsi, päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi, riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.”

Pekka

Ps. 23

Ilm. 20

Tänä päivänä on teksteissä tarjolla tuttuakin tutumpi ja lohdullinen paimenpsalmi, mutta myös aika hankalia ja laajoja teemoja Ilmestyskirjasta: tuhatvuotinen valtakunta, Saatanan lopullinen tappio ja viimeinen tuomio. Päätin tutkailla näistä hieman tuhatvuotista valtakuntaa Raamatunselitysopas Novumin (osa 4: s. 977-984) ja Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatun (s. 2665-2666) avulla.

Novumin mukaan tuhatvuotista valtakuntaa koskevaa Ilmestyskirjan kohtaa pidetään yhtenä Raamatun vaikeimmista. Sekä Novum että Aikamedian kommentaariraamattu esittelevät kolme pääasiallista tulkintaa:

1. 1. Amillenialismi: Kyseessä on vertauskuvallinen (kirkkohistoriallinen) ajanjakso Jeesuksen taivaaseenastumisen ja hänen toisen tulemuksensa välillä.
   2. Postmillenialismi: Seurakunnassa on tuhannen vuoden rauhan jakso, joka päättyy siihen, kun Saatana pääsee valloilleen. Jeesus palaa takaisin, kukistaa Saatanan ja hallitsee ikuisesti. Tämän tulkinnan mukaan Jeesus siis palaisi tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen.
   3. Premillenialismi: Tuhatvuotinen valtakunta alkaa Jeesuksen toisesta tulemisesta, kestää nimensä mukaisesti tuhat vuotta ja on maan päällä oleva, konkreettinen Jumalan valtakunta.

Näistä voisi kirjoittaa todella pitkästi ja monipuolisesti, mikä ei liene tässä kohtaa tarkoituksenmukaista. Ehkä voi vain todeta Novumin sanoin: ”Jokaiselle Raamatun lukijalle on hyödyksi tuntea nämä kolme pääsuuntausta.” Aika näyttää, miten oikeasti käy. Sitäkään emme voi tietää, ketkä ovat näitä tapahtumia aikanaan todistamassa. Olennaista on muistaa se, mitä Jeesus sanoi, kun hän puhui lopun ajan tapahtumista (Luuk. 21:28): ”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Pekka