Kategoria: Luemme Raamattua

5. Moos. 22

Room. 8

Tämä luku alkaa mielijakeillani: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Suomen kansan Raamattu). Mikä lepo!

Mielenkiintoista on, että muutamat suomenkieliset käännökset, joista tarkistin toisen jakeen sanamuotoja, käyttävät sanoja ”vapauttanut sinut”. Amplified, laajennettu käännös käyttää ilmaisua ”has freed me” (vapauttanut minut). Yhteenvetona voisi todeta, että sinut ja minut, meidät on vapautettu. Tämä on yksi sellainen seuraus Jeesuksen täytetystä työstä elämässämme, ettemme ole vielä lopullisesti kokeneet, miten tämä todentuu aikanaan tai siis iankaikkisuudessa. Silti voimme iloita ja olla pelosta vapaita tuomion suhteen.

Palvelemme, elämme ja möhlimme asioissa ja ihmissuhteissa, olemme hengellisestikin ymmärtämättömiä monta kertaa, silti minkäänlainen rangaistustuomio ei ole odottamassa. Jeesus kantoi myös ristin häpeän, joten taitaa olla, ettei meidän tarvitse kohdata edes häpeän tunnetta, kun kohtaamme Jeesuksen kasvoista kasvoihin. (Lue häpeään liittyen Room. 9:33 ja 10:11) Jakeissa 38-39 vielä vahvistetaan, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Ei siis mikään.

Mykistyin tätä kirjoittaessani tämän varmuuden äärelle. Mykistävää keskiviikkoa meille!  

Pirkko

5. Moos. 21

Room. 7

Vuosia sitten New wine -tapahtumassa enkkupastori totesi, että hänessä on sisällissota. Ihmisen sisällissodasta on tämän luvun perusteella Paavalillakin vahva kokemus. Sen hän toteaa ihan suoraan ja ymmärrettävästi jakeissa 14-24. Tekee kurjasti, kun tahtoisi hyvää ja vaikka tahtoisi hyvää, toimii silti päinvastoin.

Kun haluaisin vaikkapa luoda lämpöisen tunnelman perheeseen, ymmärtää läheisiä, rohkaista ja rakastaa, tukea ja suojata, tehdä kodista mainosten antaman kuvan mukaisen lämminhenkisen ikuisen perhejoulun, niin mitä tapahtuukaan minussa ja mitä saattaakaan tulla suustani ulos – painokelvotonta soopaa, sitten on tunnelmat pilalla ja kaikki aivan toisin kuin tahtoisin. Mokistamme huolimatta olemme Kristuksessa, se ei katoa mihinkään. Tämä luku päättyy kannustaviin sanoihin: ”Kiitos Jumalalle, Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen…”

Missä olemmekaan tänään ja miten fiilis vaihteleekaan päivän aikana, tuleeko sutta ja sekundaa, saamme palvella Kristuksen tähden, Hänessä, tällaisenamme.

Pirkko

5. Moos. 20

Room. 6

Miten paljon eri uskonnoissa onkaan menoja, menetelmiä, uhreja jumalien lepyttelyyn ja oman kelvollisuuden saamiseksi. Tarkoituksena on saada hyvitettyä oma elämä ja teot ja saada lepytettyä jonkin niminen jumalaksi määritelty. Miten paljon rukoillaankaan jotain sellaista, jota ei ole olemassakaan tai sitten on jonkinlainen henki suoraan kuilun puolelta, josta on jopa kokemuksia.

Evankeliumi tuo uudenlaisen näkökulman, vapautuksen synnin orjuudesta, syntisyyden aiheuttamasta pelokkuudesta ja syntisyyden aiheuttamasta häpeästä. Vaikkemme pääsekään tässä ajassa irti ns. luonnolliseen minäämme, vanhaan ihmiseemme (jae 6) kytkeytyvistä perisynnin pyyteistä, meidän ei tarvitse määrittää sen kautta identiteettiämme. Hengellisesti orientoituessa jae 22 tuo meille valtavan lohdun ja toivon siitä, mikä on meidän osamme, vaikka näitä ei oikein ole ymmärtää: ”olette synnistä vapautettuja”, ”teistä on tullut Jumalan palvelijoita”, ”hedelmänne on pyhitys”, ”loppu on iankaikkinen elämä”.

Tämän luvun huipennus on viimeisessä jakeessa, jae 23: Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Oleellista on kiinnittää huomiota sanaan lahja. Lahjaa ei tarvitse ansaita, kinuta tai kerjätä, se on saatu ja saadaan.

Onpa jytyä asiaa – tämä vaatii nyt vähän hengitystä. Synnyttäköön nämä asiat tälle päivälle kiitosta sydämiin, käsitämme tätä tai emme.

-Pirkko