Miten paljon eri uskonnoissa onkaan menoja, menetelmiä, uhreja jumalien lepyttelyyn ja oman kelvollisuuden saamiseksi. Tarkoituksena on saada hyvitettyä oma elämä ja teot ja saada lepytettyä jonkin niminen jumalaksi määritelty. Miten paljon rukoillaankaan jotain sellaista, jota ei ole olemassakaan tai sitten on jonkinlainen henki suoraan kuilun puolelta, josta on jopa kokemuksia.
Evankeliumi tuo uudenlaisen näkökulman, vapautuksen synnin orjuudesta, syntisyyden aiheuttamasta pelokkuudesta ja syntisyyden aiheuttamasta häpeästä. Vaikkemme pääsekään tässä ajassa irti ns. luonnolliseen minäämme, vanhaan ihmiseemme (jae 6) kytkeytyvistä perisynnin pyyteistä, meidän ei tarvitse määrittää sen kautta identiteettiämme. Hengellisesti orientoituessa jae 22 tuo meille valtavan lohdun ja toivon siitä, mikä on meidän osamme, vaikka näitä ei oikein ole ymmärtää: ”olette synnistä vapautettuja”, ”teistä on tullut Jumalan palvelijoita”, ”hedelmänne on pyhitys”, ”loppu on iankaikkinen elämä”.
Tämän luvun huipennus on viimeisessä jakeessa, jae 23: Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Oleellista on kiinnittää huomiota sanaan lahja. Lahjaa ei tarvitse ansaita, kinuta tai kerjätä, se on saatu ja saadaan.
Onpa jytyä asiaa – tämä vaatii nyt vähän hengitystä. Synnyttäköön nämä asiat tälle päivälle kiitosta sydämiin, käsitämme tätä tai emme.
-Pirkko