Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 5

”Jumala kuule, kun huudan sinulta apua”, on pyyntö, jonka olen rukoillut useampaan kertaan joskus pienemmissä ja joskus suuremmissa tilanteissa. Daavidilla oli vieläkin suurempia tilanteita, joissa hänen ja hänen kumppaniensa henki oli kyseessä. Jopa Jumalan asettama kutsumus nousta kuninkaaksi,  näytti varmasti välillä hyvin epädennäköiseltä, vaikka profeetta oli voidellut hänet kuninkaaksi. Daavid pyytää Jumalaa johdattamaan tahtonsa tiellä ja tasoittamaan polun vihamiesten nähden. Hän kirjoittaa: ”Iloitkoon kaikki, jotka sinuun turvaaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa! Sinä suojelet, niitä ketkä rakastavat sinua, sinä olet heidän ilonsa lähde”.  Daavid luotti ja iloitsi Jumalassa, vaikka ei ollut vielä saanut vastausta.  Samoin olen itse voinut iloita ja olla luottavaisin mielin, myös silloinkin, kun en ole vielä saanut vastausta tai apua. Silloinkin Jumala on ilon lähde. Hänessä ja hänestä voi iloita aina.

Ilm. 2

Tässä ja seuraavassa luvussa on 7 kirjettä, joissa Jeesus suoraan puhuu seurakunnille. Muutkin Raamatun kirjeet ovat tietenkin Pyhän Hengen voimassa kirjoitettuja ja jumalan sanaa, mutta vain näissä Jeesus puhuu suoraan seurakunnilleen Raamatussa.  Seurakunnat ovat nykyisen Turkin alueella ja niissä oli sekä juutalaisia, että ei juutalaisia jäseniä. Näistä ja muista saman aikakauden seurakunnista kanssa kasvoi sitten parinsadan vuoden aikana koko Rooman laaja uskonto, joka levisi koko maailmaan. Näiden kirjoiden kirjoittamisen aikaan alkuperäisistä aposteleista oli todennäköisesti jäljellä vain Johannes ja uusi sukupolvi oli noussut vastuunkantajiksi. 

Kaikki kirjeet etenevät suunnilleen samalla rakenteella. Jeesus muistuttaa kuka hän on. Kertoo mitä hyvää hän näkee seurakunnassa ja missä se on mennyt harhaan ja että tulee kääntyä takaisin. Sitten seuraa kehotus kestävyyteen ja lupaus, johon voimme kiinnittää katseemme. 

Elli

Ps. 4

Varmuus siitä, että Jumala kuulee minua on lohduttavaa, vaikka välillä on tilanteita, jolloin kokemusta kuulemisesta ei ole. Joskus ahdistus, epätoivo voi olla niin suuri ettei näe poispääsyä siitä. Silloin, kun epätoivo on syvimmillään, silloin kun ihminen ei pääse edes sängystä ylös, ei välttämättä näe eikä kuule mitään. Jos vain on sen verran voimia, että pystyy hetkeksi edes huokaisemaan: Herra auta minua, niin Jumala kuulee sen. Vaikka ei pystyisikään niin olen Jumalan lapsi. Turtumuksen syövereissä, epätoivon keskellä, olen Jumalan lapsi. Silloinkin jos mietin miten voisin päästä täältä pois, niin olen Jumalan lapsi. Jumala ei hylkää lapsiaan. Psalmeissa on paljon epätoivoin huokauksia, ahdistuksesta kumpuavaa turtumusta, mutta myös paljon lohduttavaa toivoa. Tätä toivoa voin levittää ympärilleni, ihmisiin, joilla ei ole toivoa.

Ilm. 1

Jumala on ilmoittanut ilmestyskirjassa mitä on pian tapahtuva. Onnellisia ne, jotka lukevat sitä ja ottavat sydämeensä sen, mitä on kirjoitettu. Aluksi toivotetaan armoa ja rauhaa Jeesukselta. Häneltä, joka on noussut kuolleista, on maailman kuninkaiden hallitsija. Hän rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistä. Tässä on hyvä lähtökohta lukea ilmestyskirjaa ja rukoilla, että ymmärtäisi sitä. Siinä paljon asioita, jotka eivät ole avautuneet minulle, mutta paljon lohduttavia asioita. Kaikki on Jumalan kädessä. Jeesus on kaiken alku ja kaiken loppu. Sillä välillä tapahtuu ja on tapahtunut paljon asioita. Mikä on se ajanjakso on ollut, jonka alku on ollut ja milloin ajankohta päättyy? Sitä en tiedä. Jeesuksen viimeiset sanat opetuslapsille olivat: teidän “Hän vastasi: »Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.»” Apt. 1‬:‭7‬-‭8‬ ‭

Opetuslasten tuli keskittyä todistamiseen Pyhän Hengen voimalla. Aluksi heidän piti odottaa ja sitten lähteä liikkeelle. Johannekselle annettu ilmestys on ollut kuitenkin tärkeä, erityisesti itseä puhuttelee siinä Jumalan aikataulu kaikelle, vaikka itse en sitä tiedä. Jeesus ilmestyi Johannekselle erilaisena kuin maanpäällä ollessaan. Johannes näkee kirkastetun Jeesuksen. Nähdessään Jeesuksen Johannes vaipuu hönen jalkoihinsa kuin kuollut. Jeesus lausuu samat kuin viimeisellä aterialla, älä pelkää. Jeesus on ensimmäinen ja viimeinen. Hän kulkee seurakuntansa keskellä ja puhuu seurakunnalleen rohkaiseva ja uskoa vahvistavia sanoja. Jeesus Kristus on luotettava todistaja. Hän on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija! Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme. Hänelle kunnia ja ylistys.  Johanneksen ilmestys‬ ‭1‬:‭5‬ ‭

Mika

Ps. 3

Psalmi on kirjoitettu hetkellä, jolloin Daavid joutui pakenemaan henkensä edestä omaa poikaansa Absalomia. Hänen oma perheenjäsenensä halusi tappaa hänet. Kaiken pelon ja ahdistuksen keskellä hän pyytää Jumalaa avuksi ja osoittaa uskonsa Jumalan suojeluun. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

Juud. 1

Usko on annettu meille, mutta Juuda kehottaa kirjeessään taistelemaan sen puolesta. Usko on lahja, jonka saamme omistaa. Uskoa kuitenkin koetellaan monella tavalla. Erilaiset tapahtumat elämässä voivat tuoda uskon kriisin. Toisten ihmisten, erityisesti uskomme jakavat ihmiset, voivat käyttäytymisellään aiheuttaa uskon kriisin. Juuda kohdistaa kirjeensä seurakunnalle, jonka joukkoon oli liittynyt Jumalan armon riettaudeksi kääntäviä ihmisiä sekä Jeesuksen kieltäjiä. Heistä jotkut ovat päässeet jopa opettajan asemaan. He huolehtivat vain itsestään, he puhuvat suuria, mutta tavoittelevat vain omaa etuaan. Ehtoollisella, joka tuohon aikaan oli myös yhteinen ruokailu, he ylensyövät ruokia, eivätkä piittaa toisista. He uneksivat etteivät olisi itse tuomion alaisia, herjaavat henkivaltoja ja halveksivat Jeesusta.

Kuvailtuaan mitä nuo seurakuntaan ujuttautuneet ihmiset tekevät Juuda kehottaa pitämään kiinni uskosta. Keskittykää edelleen oman uskonne vahvistamiseen turvauten Pyhän Hengen voimaan. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa Jeesuksen tulemista, ikuista elämää. Armahtakaa uskon kriisissä olevia, tarkkoittaako  tämä Jumalan armon ja sen pysyvyyden osoittamista. Ihmisiä tulisi kohdella eri tavoin, toisinaan säälin osoittaminen voi johtaa toisen pelastumiseen ja toisinaan voimakas, tulesta tempaamisen tapa voi pelastaa ihmisen. Tulesta tempaaminen voisi tarkoittaa tietynlaista ihmisen herättelyä ja ajattelutavan haastamista. Toisen välttely säälien on taas sitä ettei lähde mukaan toisen ajattelutapaan tai tapaan käyttäytyä. Miten lohdullista on sanat: Jumalalalla on voima varjella meidät lankeamasta. Kaiken synnin ja kauheuden keskellä hän asettaa meidät tahrattomina kirkkautensa eteen, vailla mitään tahraa. Meidän ei tarvitse itse puhdistaa itseämme synnistä teoillamme, vaan teon on tehnyt Jeesus Kristus kuolemallaan.  Hänen on kirkkaus, voima ja valta.

Mika