Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 30

1. Piet. 3

1. Piet 3. (2020)

Tänään jatketaan vanhan testamentin luvussa samalla tavoin kuin koko tämä viikko. Tämän viikon tekstit antavat hyvän vertailupohjan Jeesuksen jälkeisen ajan uskonharjoittamiselle. Paljon on karsittu pois ja ns. keskitytty olennaiseen. Hyvä niin.

Tämän päivän uuden testamentin luvussa paljonkin mistä kirjoittaa tai pohtia. Kaikesta tuosta eniten nousi esiin kohta “...etsittävä rauhaa ja pyrittävä siihen…” 

Mistä löytää rauhan? Millä keinoilla ja tavoilla pystyn pyrkimään siihen? Entä jos pyrkimiseni rauhaan ei tuokaan sitä, vaan vie sen entistä kauemmaksi? 

Tässäpä miettimistä pidemmäksi aikaa. Hyvää ja siunattua kesää, 
–Tomppa

2. Moos. 29

1. Piet. 2

Tälle päivää vanhan testamentin uhrikäytäntöjä. Hienoa että tällaiseen ei ole enää tarvetta. Tämän päivän ihmisestä nämä eläinuhrikäytännöt ovat aika kauheita. Ainoa näitä puolustava näkökulma jonka keksin on se, että näitä käytäntöjä ei tehty meitä varten vaan tuolloin, tuhansia vuosia sitten eläneitä ihmisiä varten. Siihen aikaan ja paljon myöhemminkin on ollut uskontoja joissa on vaadittu ihmisuhreja. Kenties tämä eläinuhrikäytäntö oli pakollinen “siirtymävaihe” kulttuurin ja tapojen kehittyessä. Lopullinen totuus tästä taitaa selvitä vasta iänkaikkisuuden toisella puolella.

Laitoin jälleen 2020 käännöksen kun siinä oli hieman paremmin nykykieleen (ja -ymmärrykseen) sopivaa ilmaisua. 

Uhraaminen on esillä myös tämän päivän uuden testamentin luvussa. Nyt aiheena hengelliset uhrit. Kysymys aiheeseen liittyen: Mitä hengelliset uhrit tarkoittavat käytännössä (arjessa, nykypäivänä, sinun/minun elämässä)?

Eilisen kirjoitin siitä että “olet jo perillä”. Kovin usein tuon asian ääreen pysähtymisen sijalle tulee ihmiselle niin ominainen pyrkimys “jatkuvaan kehitykseen”. Se että me kehitymme ei ole huono asia. Ja niin tämän päivän raamatun luku kuin muutenkin yleisesti raamatussa annetaan ymmärtää että ihmisen on hyvä kehittyä myös hengellisesti, uskossa. Mutta niin kuin elämässä yleensä, niin myös tässä asiassa, olisi hyvä pitää järki ja kohtuullisuus mukana.

Moni uupuu itsensä kehittämisen ja siihen liittyvien, oman päänsä sisältä tulevien vaatimusten noudattamisesta. Kehitys ajaa ohi rakkauden itseensä, lähimmäisiin ja Jumalaan, mikä ei varmastikaan ole sitä mitä Jeesus meiltä seuraajiltaan haluaa. 

Tolkullista kehittymistä siis meille kaikille 🙂   

–Tomppa

2. Moos. 28

1. Piet. 1

Vanhan testamentin kohdalla mieleen tuli että aika monesti elämässä tulee tuskaa siitä että Jumala ei tunnu antavan opastusta suuntaa jos toiseen. Mietin että kokisimmeko elämämme kovin hyväksi jos Jumala antaisi joka asiaan yhtä yksityiskohtaiset ohjeet kuin tämän viikon luvuissa Moosekselle…

Uuden testamentin puolella kirjoittaja vaihtuu. Ja se näkyy kirjoitustavassa. Nyt on paljon armollisempi ja myönteisempi sävy.  Luin tämän luvun moneen kertaan ja hieno luku, täyttä timanttia. Jos joku kysyisi mistä aloittaa lukea raamattua, niin tämä luku olisi ensimmäisten joukossa.

Olet jo perillä.

Tuo ylläoleva lause tuli mieleen tämän päivän uuden testamentin luvusta. Uskovan ihmisen elämässä tuo monesti unohtuu. Meillä on ennen iänkaikkista elämää tässä maailmassa monenlaista tarkoitusta ja puuhaa. Ihmisinä olemme uskovinakin keskeneräisiä ja vajavaisia. Tämän kaiken keskellä helposti unohtuu se, että olemme jo saavuttaneet tärkeimmän asian mitä tässä elämässä voi saavuttaa, uskon Jeesukseen.

Ylistysmusiikki ja -laulut auttavat minua muistamaan että “olen jo perillä”. Paljon on missä voisin parantaa, paljon on mitä voisin tehdä. Mutta ennen sitä on hyvä pysähtyä tähän hetkeen ja kiittää Jumalaa siitä että on armollisuudessa ja rakkaudessa tuonut minut perille.

–Tomppa