Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 15

Hepr. 6

Luin ensimmäistä kertaa tätä lukua siitä näkökulmasta, että juutalaispohjaisella seurakunnalla on ollut kovaa sisäistä kamppailua. Osa lienee halunnut pitäytyä juutalaisuudessa ja osaa rohkaistiin ”parempaan” (jae 9). Kirjoittaja vaikuttaa toivovan hartaasti jakeessa 11, että kukin osoittaisi intoa ja säilyttäisi toivon täyden varmuuden. Jakeessa 19 avataan toivon olemusta: se on kuin luja ankkuri, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti. Esiripun takana oli muistaakseni temppelin kaikkein pyhin. Esirippuhan repesi Jeesuksen kuoleman hetkellä. Sinne pääsy oli nyt vapaa kaikille, ei pelkästään papeille.  Näitä esirippuasioitahan juutalaiset ymmärsivät, heille puhuttiin heidän omalla vertauskuvallisella kielellään. Toistan jo itseäni, mutta voi vain arvailla, kuinka siunattuja kirjeen saajat ovat olleet, kun heille tutuista elämän rakenteista on poimittu kielellisiä ilmaisuja.

Tässä on mallia meillekin, kun kohtaamme esimerkiksi uushenkisiä ihmisiä. Kuunnellaan, mitä kieltä he puhuvat. Kohtaaminen toimii, kun löytyy yhteinen kieli, mikä ei tarkoita evankeliumin vesittämistä. Suosittelen lukemaan Jari Koivun kirjan tästä aihepiiristä.

Pirkko

2. Moos. 14

Hepr. 5

Tämän luvun lopussa on asiaa hengellisestä ravinnosta. Ilmeisesti juutalaiset uskovat olivat niin painumassa takaisin juutalaisuuteen, että kirjoittaja oli ehkä huolissaan heidän hengellisestä tilastaan. Oletus ilmeisesti oli ollut, että seurakunnassa olisi jo kokeneita, opettamiseen kykeneviä uskovia. Nyt siis vaikutti siltä, ettei ihan näin ollutkaan.

Ajatellaanpa, mikä vahva rohkaisu on ollut tämä juuri heille suunnattu kirje. Oli kirjeen kirjoittaja nimeltään kuka tahansa, tulkitsen, että kirjoittajaan kirjeen saajat ovat voineet luottaa. Kirjoittaja tunsi juutalaisuuden, ehkä oli itsekin juutalaisuudesta kääntynyt ja Kristukseen syvään juurtunut.

Olen kiitollinen kaikista omista Raamatun opettajistani, joiden vaikutuspiirissä olen saanut olla. On ylellistä saada opetusta sellaisilta, joihin voi luottaa. Kiitos heille, että ovat olleet Sanan äärellä ja Pyhän Hengen opetuksessa.

Pirkko

2. Moos. 13

Hepr. 4

Luvun loppuosassa kuvataan Jeesusta ylipappina. Tällaisen ylipapin luona on helppo ja turvallinen olla. Läpi taivaiden kulkenut (tarkoittanee jotain kokemusta, jonka sisältöä en tiedä), säälii meitä (tulkitsen: ymmärtää ja osaa lohduttaa). Jae 16 sisältää saamani opetuksen mukaan ajatuksen, että armon valtaistuimen äärellä rohkeasti oleminen tarkoittaa ”kaikki puhuen”.

Jakeessa 13 sanotaankin, että kaikki on alastonta ja paljastettua hänen edessään, joten mitä siinä sitten armoistuimen äärellä selittelemään ja puolustautumaan. Tässä on koko p…  ”lapsilta kielletty sana”, siis koko elämäni kaikkine sotkuineen sivistyneemmin ilmaistuna. Kun armon olen saanut, siitä haluan elää.

Tänään armoistuimen äärellä kaikki puhuen, rohkeasti, luottaen. Saamme ansaitsematonta suosiota, kelpaamme.

Pirkko