Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 21

Taipumaton ja tuomittu. Edellisessä luvussa Hesekiel joutui julistamaan Jumalan tuomiota ja tuhoa Israelille, Jumalan valitun kansan pohjoisille osille. Tässä luvussa toistuu tuomio Juudalle eli eli maantieteellisesti eteläisille alueille. Ja miksi tämä tuomio? Sen vuoksi, että Jumalan kansa ei ole taipunut tottelemaan Jumalaa, vaikka Jumala on kehottanut ja opettanut sitä Egyptin orjuudesta saakka. Me nykyihmiset emme ole sen kummempia ja parempia kuin Israel ja Juuda aikoinaan. Vain Jeesuksen ristillä maksamat lunnaat vapauttavat meidät omien pahojen tekojemme seurauksista.

Matt.18

Jumalasta täysin riippuvainen. Millainen ihminen on lapsen kaltainen? Tätä Jeesuksen opetusta on tulkittu monesti niin, että meidän tulee olla samalla tavalla luottavaisia ja viattomia kuin lapset. Jotta voimme todella ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti, on riisuttava nykyiset käsityksemme lapsen asemasta ja valmiuksista ja otettava huomioon se, miten Jeesuksen aikana suhtauduttiin lapsiin. Tuolloin lapsella ei ollut mitään oikeuksia. Lasta ei pidetty samalla tavalla arvossa kuin aikuisia, vaan lapsen tuli alistua aikuisten tahtoon. Ihmisestä tuli täysivaltainen yhteiskunnan jäsen vasta aikuistuttuaan. Lapsi oli täysin riippuvainen aikuisista ja vanhemmistaan. Uskon, että Jeesus tarkoittaa opetuksellaan tällaista lapsen kaltaisuutta. Ellemme tunnusta, että olemme täysin riippuvaisia Isästä Jumalasta ja hänen hyvyydestään ja huomiostaan meitä kohtaan, emme pääse taivasten valtakuntaan. Etsitään tällaista riippuvaisuutta Jumalasta tänäänkin.

Heli

Hes. 20

Toden puhuja. Hesekielillä on todella epäkiitollinen tehtävä. Hän olisi varmasti mieluummin puhunut lohduttavia sanoja ja mukavia asioita. Mutta niiden aika ei vielä ollut. Totuus tekee vapaaksi. Ja totuus oli se, että Israel ja Juuda olivat rikkoneet Jumalaa vastaan kaikin mahdollisin tavoin ja joutuivat nyt kantamaan pahojen tekojensa seuraukset. Israelin Jumalasta pois kääntyminen ja sen seuraukset ovat varoituksia myös meille ja kansallemme. 

Matt. 17

Pieni siemen esimerkkinä. Oletko syönyt kokonaisia sinapinsiemeniä sisältävää sinappia tai tehnyt itse sinappia niistä? Sinapinsiemen on hyvin pieni siemen. Kun opetuslasten luo tuotiin pahojen henkien vaivaama poika, heiltä ei löytynyt uskoa edes sinapinsiemenen vertaa eli siis ei lainkaan. Onneksi poika tuotiin Jeesuksen luo. Hän osoitti jälleen kerran tällä parantamisteolla, kenellä on valta ja voima yli kaikkien tilanteiden.

Ei määrä vaan kohde. Tilanteen jälkeen Jeesus avaa asiaa: uskon määrällä ei ole väliä. Tärkeää on uskon kohde. On yhdentekevää kuinka paljon minä uskon vaikkapa itseeni ja omiin kykyihini. Sen sijaan kun uskon, että Jumala on totta ja että hän voi kaiken, alkaa tapahtua. Jeesus mullistaa jälleen totutut ajattelutapamme. En voi kuitenkaan pumpata uskoa itsestäni. Usko on Jumalan lahja. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että laiva ei käänny paikallaan vaan liikkeessä. Samoin usko ei kasva odottaessa, vaan kun sitä käytetään. Voimme kasvaa uskossa, kun tartumme Jumalan lupauksiin yksi toisensa jälkeen ja otamme uskon askelia, askel kerrallaan. Inspiraatiota ja rohkaisua uskon varassa elämiseen saat lukemalla Heprealaiskirjeen 11. luvun (UT2020 käännös), jossa kerrotaan uskoaan todeksi eläneistä ja Jumalaan luottaneista ihmisistä.

Usko kasvaa käyttämällä. Näin uuden vuoden alkuun rukoilen, että pääsisimme jokainen kasvamaan uskossa ja harjoittamaan sitä eri tilanteissa. Kun kerran olemme uskovaisia, niin laitetaan Jumala testiin sanoistaan ja testataan Jumalan lupausten paikkansa pitävyyttä.

Heli

Hes. 19

Hesekielin luku on runomittaan kirjoitettu valitusvirsi muutamasta Juudan kuninkaasta, jotka joutuivat pois omasta maastaan, toinen Egyptiin, toinen Babyloniaan. Samalla heidän kohtalonsa kuvastivat koko Jumalan kansan kohtaloa. Hesekiel sepitti tämän valitusvirren kansansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Jo Mooseksen lain antamisen yhteydessä Jumala oli varoittanut kansaansa siitä, mitä seuraa, jos he eivät elä Jumalaa kuunnellen. Nyt varoitukset olivat käyneet toteen. Valitusvirret olivat tapa surra tapahtunutta  ja muistella menneitä tapahtumia. Samalla Israelin ja Juudan kansan historiaa välitettiin vieraaseen maahan pakolaisiksi joutuneille ja heidän identeettinsä Jumalan omaisuuskansana saattoi säilyä.

Matt.16

Kun Jeesus otti ristinsä, se tarkoitti, että hän luopui kaikesta hänelle Jumalana kuuluvasta kunniasta, asemasta ja vallasta. Ristin ottaminen tarkoitti myös jatkuvaa Jumalalle kuuliaisena olemista , tinkimätöntä opettamista ja ongelmia. Lopulta se tarkoitti häväistyksi joutumista, kärsimistä ja kuolemista.

Kun Jeesus puhuu itsensä kieltämisestä ja ristinsä kantamisesta, hän itse ei ollut vielä joutunut ristiinnaulittavaksi. En tiedä, aavistiko tai tiesikö hän jo kohtalonsa. Ristin ottaminen oli siis yleisesti tunnettu asia tai sitten Jeesus lanseerasi sen tuolloin ja myöhemmin Jeesuksen ristillä kuollessa se sai vielä syvemmän merkityksen. Onneksi Jeesus selitti asiaa. Ristin kantaminen ei ole jotain pientä kieltäymystä kuten karkkilakko tai sairaan isovanhemman tai tuttavan luona vierailu, kun mieluummin hengaisi kavereiden kanssa tai katsoisi leffaa. Ristin ottaminen on sellaista itsensä kieltämistä, jossa oma elämä annetaan alttiiksi toisten puolesta ja elämän turvaa etsitäänkin varallisuuden ja vakuutusten sijasta Taivaan aarteista (vrt. Luuk. 17:33). Itsensä kieltäminen on elämän alttiiksi laittamista toisten puolesta (vrt. Joh. 12:25). Jumalan valtakunnassa moni asia on vielä enemmän nurinkurista ja ylösalaisin kuin Liisa Ihmemaassa .

Antaessaan saa, uhratessaan rikastuu, luopuessaan ja kadottaessaan löytää. Näitä väitteitä ei voi todistaa tai järkeillä todeksi. Ne täytyy testata ja todeta paikkansa pitäviksi uskon varassa. Huh! Minulta itseltäni tällainen altruismi ja itsensä kieltäminen ei millään onnistu. Jumala saa kyllä luvan ohjata ja rohkaista tilanteen tullen meitä! Ja niitä mahdollisuuksia ja tilanteita kyllä tulee.

Heli