Hes. 45
Apt. 14
Ihmeet jatkuvat!
Tässä luvussa näkyy kieli- ja kulttuurimuuri hyvin konkreettisella tavalla. Barnabasta ja Paavalia luultiin kreikkalaisen mytologian jumaliksi. He tajusivat tilanteen vasta, kun heille oltiin uhraamassa. Kansa oli varmasti todella pettynyttä, kun he eivät saaneetkaan vetonaulaksi maan päälle tulleita Olympoksen asukkaita, vaan vierailijat olivatkin vain juutalaisia. Pettymyksen päälle saatiin vähän lisäkierroksia ja niin Paavalia jo kivitettiin kuoliaaksi.
Paavali kirjoittaa 2.Kor 12 luvussa ”kerskailuitaan” turhauduttuaan siihen, että joutuu puolustamaan itseään. Tulloin hän kirjoittaa tuntevansa erään, joka temmattiin taivaaseen. Mietin, voisiko hän viitata siinä kokemuksiinsa kun hän oli kuollut, mutta herätettiin kuolleista. Kivittäminen ei ollut kevyt rangaistus, eikä vihainen väkijoukko jättäisi sitä kesken. Epäilen, että Paavali olisi voinut tällöin kuolla. Se, että hän kykeni nousemaan sen jälkeen, kun hänen ympärilleen kokoonnuttiin, kuulostaisi rukoilulta ja ihmeeltä. Voin olla aivan väärässäkin. Mutta harvoin kivitetty lähtee kävelemään ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.
Ihailen tapaa, jolla evankeliointi tehtiin. He tavoittivat avainkaupungit, puhuivat tavalla, joka tavoitti kuulijat, opettivat kunnes seuraajat ymmärsivät ja kasvoivat uskossa, istuttivat seurakunnan, asettivat sinne vanhimmat ja tarvittaessa jättivät sopivia henkilöitä opettamaan seurakuntaa. He siis synnyttivät omavaraisia uskovien yhteisöjä. Tästä voi ottaa mallia tänä päivänäkin.
Anna
