Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 13

“– Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne – Herra puhuu! Antakaa Herralle, Jumalallenne, kunnia, ennen kuin tulee pimeä ja te kompastutte hämärillä vuorilla. Silloin te odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen pimeydeksi, synkäksi yöksi. Jos ette ota vastaan tätä varoitusta, minä itken teidän ylpeyttänne. Salassa minä itken ja valitan, kyyneleeni valuvat virtanaan, kun Herran kansa viedään vankeuteen. Minä itse nostan helmasi sinun pääsi yli, niin että kaikki saavat nähdä alastomuutesi.” Jer. 13‬:‭15‬-‭17‬, ‭26‬

Puhuessasi toiselle ihmisille, odotat hänen kuuntelevan sinua. Hänen kehonsa kieli kertoo kuunteleeko hän sinua. Muistan kuinka huonokuuloinen ukkini piti kämmentä korvan takana kuunnellakseen uutisia, silloin hän todella herkisti korvansa kuunteluun. Korvan herkistäminen kuvaa hyvin kuinka tulisi kuunnella toista. Jumalan suhteen korviemme pitäisi erityisen herkistyneitä. Ylpeys johti ihmisen lankeamiseen pois Jumalan äänen kuulemisesta. Ylpeys on kapinaa Jumalaa vastaan, se ei arvosta Jumalan neuvoja. Ylpeä luottaa omaan viisauteensa ja omaan voimaansa, sellainen ihminen on pimeässä ja kompastuu. Nujertakaa ylpeytenne. Se nujerretaan vain polvistuminen Jeesuksen ristin juurelle. Ylpeyden nujertaminen vaatii nöyrtymisen oman heikkouden tunnustamiseen. Antakaa Jumalalle kunnian ennen kuin tulee pimeä, valo loistaa meissä. Se ohjaa meidät näkemään oman kykenemättömyytemme pelastaa itsemme omilla voimilla.

Ylpeä ihminen on todellisuudessa alaston. Paavali puhuu kuinka me odotamme taivaalliseen asuun pukeutumista, jossa ei enää olisi alastomia. Ylpeys on synti, johon ihminen lankesi ja sen jälkeenymmärsi olevansa alaston ja häpesi sitä. Meidän tulee verhota alastomuutemme, syntisyytemme, Kristuksen vanhurskaalla puvulla. Hän kutsuu meitä joka päivä luopumaan ylpeydestämme ja turvautumaan hänen vanhurskauteensa ja tekoonsa. Nyt joudumme huokailemaan ahdistuneina oman syntisen ylpeytemme kanssa ja kaipaamme pukeutua taivaalliseen asuun. Kerran alastomuutemme tulee lopullisesti häviämään, elämä tulee kätkemään sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. 1. kor.‬ ‭5‬:‭2‬-‭4‬ ‭Tässä toivossa saamme tänäänkin elää.

1. Tess. 5

“Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin. Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.” 1 tess. 5‬:‭11‬, ‭14‬-‭15‬, ‭23‬

Rohkaisu ja toisen vahvistaminen on kristityn velvollisuus, emme saa painaa toista alas millään tavalla. Toisen rohkaiseminen tapoja on monenlaisia, palautteen vastinparina ei voi olla alaspainaminen, mutta ikävistä asioistakin pitäisi pystyä keskustelamaan toisen kanssa,. Kuriton ei noudata ohjeita vai ymmärtääkö hän toimivansa väärin toista kohtaan. Voinko antaa toiselle korjaavaa  ns. hampurilaispalautetta vai onko sekin kuitenkin pohjimmiltaan rohkaisua,. Ajattelin, että ojentamisen tarkoituksena on toisen saamisen ymmärtämään tekojensa seurauksia, samalla kuitenkin pitää itse valmistautua vastaanottamaan palautetta. Kun ojennan toista niin pyrin sillä rohkaisemaan toista pitämään kiinni evankeliumista sellaisena kuin se on tarkoitettu. Arka katsoo omiin voimiinsa ja pelkää luottaa armahtavaan Jumalaan. Mooses peitti kasvonsa kohdatessaan ensimmäistä kertaa Jumalan, Pietari sanoi Jeesukselle: mene pois luotani, sillä minä olen syntinen ihminen. Jeesus ei mennyt pois, vaan rohkaisi arkaa Pietaria. Mooses puhui lopulta Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin eikä enää pelännyt, Pietarista tuli rohkea julistaja, joka kuoli sanomansa takia. Seisotaan toistemme rinnalla ja rohkaistaan jatkamaan matkaa eteenpäin. Pidetään kiinni evankeliumista.

Kärsivällisyys on ehkä vaikeinta. On vaikeaa odottaa, on vaikea odottaa Jumalan tekoa, on vaikea armahtaa toista uudestaan ja uudestaan. On vaikea toistaa kärsivällisesti ystävälle kaikkia rohkaisun sanoja, on vaikea kuunnella toista keskeyttämättä ja jopa kuunnella oikeasti, mitä toinen haluaa kertoa sinulle. On vaikeaa kestää toisten heikkouksia, kun omissakin heikkouksissa on kestämistä. Aina hyvän tekeminen ei onnistu, mutta Jumalan armon avulla hyvän tekeminen onnistuu. Hyviä sanoja, rohkaisun sanoja, arvostavasti toiselle vastaaminen, arvostavasti toiseen katsoen edistää hyvää, tuo hyvän mielen, ei pelkästään toiselle, vaan myös itselle. Mutta kun toinen vastaakin minulle tylysti, niin pystynkö vastaan hyvällä. Kaikessa heikkoudessamme voimme rukoilla: itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.

Mika

Jer. 12

“– Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa? Sinä olet heidät istuttanut, he ovat juurtuneet, he kasvavat ja kantavat hedelmää. Suullaan he puhuvat sinusta, mutta heidän sydämensä on sinusta kaukana. Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen. Erottele heidät laumasta kuin teuraslampaat, määrää heidät tuhon päivää varten. Jopa veljesi, oman sukusi jäsenet, pettävät sinua. Hekin vehkeilevät selkäsi takana, huutavat täyttä kurkkua sinua vastaan. Kun he puhuvat sinulle ystävällisesti, älä usko heitä. Paimenten laumat ovat tuhonneet viinitarhani, tallanneet peltoni. Minun ihanan maani he ovat tehneet autiomaaksi. Mutta sen jälkeen kun olen temmannut ne pois, minä armahdan niitä. Minä annan jokaisen kansan palata omaan maahansa ja omalle perintömaalleen.” Jer. 12‬:‭1‬-‭3‬, ‭6‬, ‭10‬, ‭15‬ ‭

”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa? Sinä olet heidät istuttanut, he ovat juurtuneet, he kasvavat ja kantavat hedelmää. Suullaan he puhuvat sinusta, mutta heidän sydämensä on sinusta kaukana. Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen.” Jeremian kysymykset Jumalalle tuovat itselle mieleen ajatuksen toisiin vertailusta. Vertailen toisten ihmisten elämää omaani ja näen toiset menestyvinä ja onnellisina, virheettöminä ja kaikessa onnistuneina. Kun kohtaan omat virheeni ja syntisyyteni niin välillä tuntuu etten voi elää sen kanssa. Kuitenkin voin jättää itseni vain Jumalan tutkittavaksi, hän tietää minut täydellisesti. Sinä tiedät Jumala, mutta tiedät mitä poikasi Jeesus Kristus on tehnyt ristillä. Et näe minun syntejäni, koska en ole jumalaton. Olen syntynyt uudesti ja syntini on sovitettu. Uskollisuus on evankeliumin ilosanomasta kiinni pitämistä. Olen sovitettu ristillä. Minun ei tarvitse katsoa ympärilleni ja ihmetellä jumalattomien menestystä, eikä omia tunnustettuja syntejäni. Jumala sinä näet minut, tunnet minut omanasi, poikana, joka on saanut armon. Tätä armoa haluan julistaa, toivon haluavani julistaa ympärilleni, kaikille ihmisille.

1. Tess. 4

“Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Jumalan tahto on, että pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkimään yhä 1. Tess. ‬ ‭4‬:‭1‬, ‭3‬, ‭9‬-‭10‬, ‭17‬-‭18‬

”Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin.” Vajavaisina isinä ja äiteinä olemme olleet lapsillemme esimerkkejä, he ovat seuranneet elämäämme, oppineet meiltä. Vaikka emme ole aina olleetkaan esimerkillisiä ja olemme tehneet paljon virheitä, ainakin minä, niin olemme välittäneet heille esimerkin. Voin vain rukoilla heidän puolestaan, että esimerkkini on välittänyt Jumalan mielenmukaista elämää heille. Jokaisen on kuitenkin käytävä oma tiensä. Kristittyinä meitä seurataan, meidän elämäämme tarkkaillaan, olemme tahtomatta esimerkkejä kristittynä elämisestä. Mikä muu todistaa Kristuksen työstä elämässämme kuin itse elämä sanoineen ja tekoineen? Olemme esimerkkeinä myös toisillemme. Kumpa eläisin Jumalan mielenmukaista elämää.

Oppiminen on usein kivuliaskin prosessi. Ehkä se on juuri näin, kipujen kautta opin Jumalan mielenmukaista elämää. Kun kohtaan omat syntini ja niiden seuraukset, ne tuovat kipua. Synnin aikaan saamat pitää tuoda Kristuksen ristin juurelle, hän kantoi kipumme ristillä. Jeesuksen sanottiin oppineen kuuliaisuuden, ihmisenä olemisen prosessin. “Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.” Hepr.‬ ‭5‬:‭8‬ ‭Hän ei vain tehnyt syntiä. Hän tuli ihmiseksi, eli ihmisenä, kävi läpi ihmisen elämän kasvun. Hänellä kasvun päämääräksi sanotaan kuuliaisuutta. Meilläkin on kaiken kasvun päämäärä oppia kuuliaisuutta, kuuliaisuus on Jumalan sanan noudattamista eämässä.

”Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Jumalan tahto on, että pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkimään yhä parempaan.” Pyrkikää yhä parempaan, mitä se on? Itselle tulee mieleen ajatus jatkuvasta oppimisesta. Toisen rakastaminen on oppimista, se ei pääty koskaan, rakkaus ei koskaan katoa. Täydellisyyden luona, Herran Kristuksen luona, rakkaus on tullut täydelliseksi. Nyt me opettelemme ja toivottavasti opimme rakastamaan, emme omin voimin, vaan Pyhän Hengen voimalla. Voimavaikukset ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Rakkauden muodot tai tavat välittää sitä tai osoittaa sitä,  ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Kaiken käskyn, opetuksen ja oppimisen takana on rakkaus, joka johtaa meidät Jumalan mielenmukaiseen elämään. Armo ja laupeus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kanssamme tänäänkin.

Mika

Jer. 11

“Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi. En tiennyt, että he tekivät suunnitelmia minua vastaan ja puhuivat keskenään: »Tuhotkaamme puu hedelmineen! Raivatkaamme hänet pois elävien maasta, niin ettei häntä enää muisteta!» Mutta sinä, Herra Sebaot, tutkit ihmisten sydämen ja ajatukset ja tuomitset oikein. Anna minun nähdä, että sinä kostat heille. Sinulle minä olen uskonut asiani.” Jer.‬ ‭11‬:‭19‬-‭20‬

Jeremia kohtasi vihaa, koska julisti totuutta. Hänen totuutensa oli tullut Jumalalta, totuuden tarkoitus on kääntää ihmisten mielet takaisin Jumalan puoleen. Tuomion julistamisen tarkoitus oli herättää ihmisissä halu tunnustaa syntinsä ja kääntyä Jumalan puoleen. Julistamalla totuutta Jeremia joutui pelkäämään henkensä puolesta. Jeremian sanat: anna minun nähdä, kun kostat heille tuntuvat kovilta ja armottomilta. Minä en saisi kristittynä ajatella näin, vai saanko. Saanko sanoa pahan oloni pois, vihastukseni, kun minua kohdellaan väärin? Voinko purkaa vihani? Saanko odottaa Jumalan tuomitsevan väärin tekijä?

Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Vihan tunteet nousevat esiin epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Tunnemme vihaa, ärtymystä, koska olemme ihmisiä. Jumala on luonut tunteemme. Raamatussa mainitaan Jumalan vihastuneen, myös Jeesus vihastui. Voimme kokea vihaa, vihan tunteita tekemättä syntiä, toisinsanoen rikkomatta lähimmäisiämme kohtaan. Miehen viha ei kuitenkaan johda oikeudenmukaisiin tekoihin. “Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.” Jaakobin kirje‬ ‭1‬:‭19‬-‭20 Tiedämme nopean ja räjähtävän vihan voiman, mutta kumpa voisimme olla hitaita emmekä ehtisi räjähtyvyyteen asti. Kaiken omien vihankohtaamisten keskellä tuokaamme asia Jumalalle. Joutuessamme väärin kohdelluksi, kun olemme puhuneet totta tai puolustaneet totuutta, voimme kokea vihastumista. Voi olla, että joudumme jopa kärsimään siitä. Kaiken keskellä voimme vain luottaa Jumalan tekevän työtään Jeremian sanoin: sinulle minä olen uskonut asiani.

1. Tess. 3

Usko ja rakkaus tuntuvat raamatussa kulkevan käsikädessä. Kun usko mainitaan, niin mainitaan myös rakkaus ja toisinpäin. Jaakob puhuu uskosta, joka johtaa rakkauden tekoihin. Paavali sanoo: vaikka minulla olisi kaikki usko, mutta ei rakkautta, en minä mitään olisi. Usko saa aikaan Jumalasta lähtöisin olevan rakkauden, rakkaus saa aikaan uskon. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi oman poikansa ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi. Voiko ilman uskoa olla sitten rakkautta?

Voiko ihminen välittää rakkautta Jumalan kuvana? Näemme ympärillämme hyvyyttä, hyviä tekoja, monia hyvää tekeviä ihmisiä, joilla ei ole uskoa. Voisimmeko me, joilla on usko rakastaa enemmän? Riittääkö meille se rakkaus, jonka näemme vaikuttavan elämässämme vai rukoilemmeko sen lisääntymistä? Kyllä, ainakin itse voisin. Paavali kehottaa rukoilemaan rakkauden lisääntymistä ei pelkästään seurakunnassa, vaan kaikkiin ihmisiin. Tänäänkin voimme rukoilla rakkauden lisääntymistä, koska se tuo ihmisille uskon. Puhdistakoon Jumala minut pahoista ajatuksista lähimmäisiäni kohtaan. Antakoon hänelle minulle uuden, puhtaan mielen rakastaakseni lähimmäistäni, nähdäkseni hänet Jumalan rakkaana luotuna, niin kuin itsenikin. Lisääntyköön rakkaus ja usko itsessäni ja minun kautta muille.

Mika