“– Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa? Sinä olet heidät istuttanut, he ovat juurtuneet, he kasvavat ja kantavat hedelmää. Suullaan he puhuvat sinusta, mutta heidän sydämensä on sinusta kaukana. Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen. Erottele heidät laumasta kuin teuraslampaat, määrää heidät tuhon päivää varten. Jopa veljesi, oman sukusi jäsenet, pettävät sinua. Hekin vehkeilevät selkäsi takana, huutavat täyttä kurkkua sinua vastaan. Kun he puhuvat sinulle ystävällisesti, älä usko heitä. Paimenten laumat ovat tuhonneet viinitarhani, tallanneet peltoni. Minun ihanan maani he ovat tehneet autiomaaksi. Mutta sen jälkeen kun olen temmannut ne pois, minä armahdan niitä. Minä annan jokaisen kansan palata omaan maahansa ja omalle perintömaalleen.” Jer. 12:1-3, 6, 10, 15
”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa? Sinä olet heidät istuttanut, he ovat juurtuneet, he kasvavat ja kantavat hedelmää. Suullaan he puhuvat sinusta, mutta heidän sydämensä on sinusta kaukana. Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen.” Jeremian kysymykset Jumalalle tuovat itselle mieleen ajatuksen toisiin vertailusta. Vertailen toisten ihmisten elämää omaani ja näen toiset menestyvinä ja onnellisina, virheettöminä ja kaikessa onnistuneina. Kun kohtaan omat virheeni ja syntisyyteni niin välillä tuntuu etten voi elää sen kanssa. Kuitenkin voin jättää itseni vain Jumalan tutkittavaksi, hän tietää minut täydellisesti. Sinä tiedät Jumala, mutta tiedät mitä poikasi Jeesus Kristus on tehnyt ristillä. Et näe minun syntejäni, koska en ole jumalaton. Olen syntynyt uudesti ja syntini on sovitettu. Uskollisuus on evankeliumin ilosanomasta kiinni pitämistä. Olen sovitettu ristillä. Minun ei tarvitse katsoa ympärilleni ja ihmetellä jumalattomien menestystä, eikä omia tunnustettuja syntejäni. Jumala sinä näet minut, tunnet minut omanasi, poikana, joka on saanut armon. Tätä armoa haluan julistaa, toivon haluavani julistaa ympärilleni, kaikille ihmisille.
“Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Jumalan tahto on, että pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkimään yhä 1. Tess. 4:1, 3, 9-10, 17-18
”Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin.” Vajavaisina isinä ja äiteinä olemme olleet lapsillemme esimerkkejä, he ovat seuranneet elämäämme, oppineet meiltä. Vaikka emme ole aina olleetkaan esimerkillisiä ja olemme tehneet paljon virheitä, ainakin minä, niin olemme välittäneet heille esimerkin. Voin vain rukoilla heidän puolestaan, että esimerkkini on välittänyt Jumalan mielenmukaista elämää heille. Jokaisen on kuitenkin käytävä oma tiensä. Kristittyinä meitä seurataan, meidän elämäämme tarkkaillaan, olemme tahtomatta esimerkkejä kristittynä elämisestä. Mikä muu todistaa Kristuksen työstä elämässämme kuin itse elämä sanoineen ja tekoineen? Olemme esimerkkeinä myös toisillemme. Kumpa eläisin Jumalan mielenmukaista elämää.
Oppiminen on usein kivuliaskin prosessi. Ehkä se on juuri näin, kipujen kautta opin Jumalan mielenmukaista elämää. Kun kohtaan omat syntini ja niiden seuraukset, ne tuovat kipua. Synnin aikaan saamat pitää tuoda Kristuksen ristin juurelle, hän kantoi kipumme ristillä. Jeesuksen sanottiin oppineen kuuliaisuuden, ihmisenä olemisen prosessin. “Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.” Hepr. 5:8 Hän ei vain tehnyt syntiä. Hän tuli ihmiseksi, eli ihmisenä, kävi läpi ihmisen elämän kasvun. Hänellä kasvun päämääräksi sanotaan kuuliaisuutta. Meilläkin on kaiken kasvun päämäärä oppia kuuliaisuutta, kuuliaisuus on Jumalan sanan noudattamista eämässä.
”Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Jumalan tahto on, että pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkimään yhä parempaan.” Pyrkikää yhä parempaan, mitä se on? Itselle tulee mieleen ajatus jatkuvasta oppimisesta. Toisen rakastaminen on oppimista, se ei pääty koskaan, rakkaus ei koskaan katoa. Täydellisyyden luona, Herran Kristuksen luona, rakkaus on tullut täydelliseksi. Nyt me opettelemme ja toivottavasti opimme rakastamaan, emme omin voimin, vaan Pyhän Hengen voimalla. Voimavaikukset ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Rakkauden muodot tai tavat välittää sitä tai osoittaa sitä, ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Kaiken käskyn, opetuksen ja oppimisen takana on rakkaus, joka johtaa meidät Jumalan mielenmukaiseen elämään. Armo ja laupeus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kanssamme tänäänkin.
Mika