Kategoria: Luemme Raamattua

2. Sam. 10

Mark. 5

Tänään jatketaan maatalous-teemalla 🙂

Markus 5 jakeet 1-20

Kun Jeesus vapautti pahoista hengistä miehen, niin samalla paikallinen sikatalous koki vakavan taloudellisen menetyksen. Tuon jälkeen paikalliset pyysivät että Jeesus poistuisi tuolta seudulta.

Mutta minkä takia he pyysivät Jeesusta poistumaan? 

Oliko se taloudellinen menetys? Vaikka he näkivät kuinka suuri muutos oli tapahtunut tuossa pahoista hengistä vapautuneessa ihmisessä, niin oliko niin, että sisäinen ekonomi heissä laski että vapautumisen hinta on liian kova yhteisölle.

Oliko se pelko pahojen henkien paluusta? Pelkäsivätkö he että kun Jeesus poistuu, niin pahat henget tulevat takaisin ja kostavat paikallisille sen että sallivat Jeesuksen toimia tällä tavoin.

Oliko se pelko siitä että Jeesus muuttaisi myös heitä samalla tavoin kuin tuota pahoista hengistä vapautunutta? Jeesuksen parantamassa miehessä muutos oli huomattava. Ja parempaan suuntaan. Pelottiko ihmisiä muutos joka tapahtuisi itselle (tai läheiselle) jos Jeesuksen annettaisi toimia vielä pidempään tällä seudulla…

Miten tämä edellä mainittu liittyy nykyhetkeen ja elämäämme? Aika paljon.

Oletko oikeasti valmis siihen että jos Jeesus alkaa toimia seudulla jossa asut, niin sinä joudut kärsimään siitä taloudellisesti? Esimerkiksi työurasi kärsii jos näkyvästi tunnistaudut kristityksi.

Entä jos osallistut näkyvästi johonkin kristilliseen toimintaan joka saa paljon huomiota ihmisiltä. Mitä jos tuo kristillinen toiminta lakkaa seudulla jossa asut. Pelkäätkö että leimautuu loppuiäksi?

Vai pelottaako sinua muutos minkä Jeesus voi tehdä sinussa jos annat Hänelle enemmän valtaa toimia “alueellasi” toisin sanoen sisälläsi: sielussasi?

Monenlaiset pelot estävät meitä elämästä sitä elämää joka on meille hyväksi. Siksi olisi hyvä päästä yli peloista jotka liittyvät kristittynä elämiseen ja suhteeseen Jumalaan. Näiden asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen itselle on vaikeaa, mutta tarpeellista.

— Tomppa

2. Sam. 9

Mark. 4

Markus 4, jakeet 26 -29: “Itsestään kasvava vilja”

Mitä tällä vertauksella Jeesus haluaa sanoa? Tähän päivään vertaus tuntuu sopivan huonosti: nykyään tutkitaan (ja sitä kautta tunnetaan) viljan kasvatusta hyvin tarkasti. Siementen laatu, määrä, maaperä, sopiva kylvöaika, kasvuprosessi yms. tunnetaan tutkimusten avulla hyvin tarkasti. Tämän avulla sadon tuotto saadaan optimoitua.

Samalla tavalla kuin viljan kasvatus nykypäivänä, niin voimme tutkia kristillisyyden “kylvämistä”. Analysoidaan viestintämuotoja, tehdään kohderyhmäanalyysejä, tutkitaan kristityn “kasvuprosessia” jne.
Tällä tavoin on varmasti saatu paljon hyvää aikaa mutta…tutkimiseen voi jäädä helposti jumiin, kristillisen sanoman viestimisestä muille voi tulla liian ammattimaista tai tieteellistä. 

Minusta tämän kohdan sanoma on tämän päivän ihmisille hyvin ajankohtainen: kylväkää, nukkukaa ja olkaa tyytyväisiä vaikka kaikkea ette ymmärrä 🙂

Toisin kuin viljan siementen kanssa, niin uskon siemeniä kyllä riittää jaettavaksi. Meidän vain pitäisi jaksaa kylvää. Lienee ihmiselle tyypillistä että teemme tästä(kin) liian vaikeaa. Kylväminen on pieniä tekoja arjessa: rohkaisevat sanat, hymy, yhteydenotto jne.

Aloitetaan pienistä asioista ja annetaan Jumalan hoitaa kasvu. Millaisia uskon siemeniä sinä kylvät tänään?   

 — Tomppa

2. Sam. 8

Mark. 3

Enpä ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että Jeesus oli huolissaan omasta turvallisuudestaan (Mark. 3:9). Vaikka hänellä oli opetuslapsensa, heitä ei kuitenkaan voine pitää turvamiehinä, jotka olisivat turvanneet hänen koskemattomuutensa. Ihmismassat olivat liikkeellä ja hän oli huomion keskipisteenä. Ei ole siis ihme, jos välillä tilanne saattoi vaikuttaa uhkaavalta. Toisaalta kotikaupungissaan Nasaretissa Jeesus kulki raivostuneen väkijoukon halki, kun hänet oli viety jyrkänteen reunalle ja häntä oltiin syöksemässä sieltä alas (Luuk. 4:28-30).

Ymmärrän nämä kaksi tilannetta niin, että on hyvä käyttää järkeä, mutta on hyvä myös luottaa siihen, että meistä pidetään huolta. Olen itse turvallisuushakuinen ihminen ja pohdin riskejä ja niihin varautumista välillä ehkä liikaakin. Jos kuitenkin kaikki tämä riskien kartoitus ja varautuminen alkaisivat rajoittaa elämää liiallisesti, silloin tästä ominaisuudesta olisi selkeästi haittaa. Ehkä sen takia jo nuorena kristittynä koin Jumalan puhuvan minulle tästä asiasta, kun koin Jeesuksen sanat vuorisaarnassa vahvasti (Matt. 6:33, KR38): ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

Elämä on Jumalan lahja. Emme voi elämää loppuun asti hallita. Siksi on hyvä turvautua Elämän antajaan.

Pekka