Kategoria: Luemme Raamattua

1. Sam. 13

Minua häiritsi luvun alun hankala luettavuus ja erot vuoden 33/38 käännökseen ja päädyinkin lukemaan tämän luvun Raamattu kansalle käännöksestä: 1. Sam. 13 FINRK

Olen aina fanittanut Joonatania. Hänessä oli ainesta kuninkaaksi, mutta hän ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan oli kuuliainen Jumalalle. Tässä hän synnyttää omin päin sodan, josta sekä kunnia, että seuraamukset tulevat Saulille.

Saulin kiusaus ei ollut helppo. Saulin sotajoukosta oli jäljellä noin 600 miestä, joiden kanssa Saul odotti hyökkäystä armeijalta, jonka vahvuus oli arviolta puoli miljoonaa miestä ja joka oli hyvin varusteltu. Saul pelkäsi menettävänsä joukkonsa kokonaan ja siksi rikkoi Jumalan asettaman rajan. Seuraamus on suuri. Samuel kertoo Saulille, että tämän kuninkuus ei kestä. Samuel lähtee ja Saul joukkoineen jää mahdottomalla tavalla altavastaajiksi. Heillä ei ole miesvoimaa ja heidän aseensa ovat heikkoja pronssimiekkoja, jotka ovat kelvottomia taisteluun rautamiekkoja vastaan.

Minä jäin miettimään tässä kohden Jeesuksen sovitustyötä. Onneksi meillä on armo, sillä Jumalan käskyt eivät ole suuntaa antavia, vaan ehdottomia. Jos rikon yhtä, olen rikkonut koko lain. Saul rikkoi käskyä vastaan ja peli oli pelattu. Jumala oli jo valinnut Saulin tilalle toisen.

1. Tess. 3

Tessalonikalaiset ovat pysyneet lujasti Herran yhteydessä. He olivat ahtaalla, mutta kestäneet. Paavalin toivotus heille sopii meillekin tähän päivään:

”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.”

Anna

1. Sam. 12

Israel on kansana merkittävässä taitekohdassa. Tähän asti heitä on johtaneet profeetat, joita Jumala on tarvittaessa nostanut kansan joukosta. Samuel kysyy kansalta, onko hänen toiminnassaan ollut puutteita ja kuvailee, kuinka Jumala on heitä auttanut kun he ovat sitä tarvinneet. Rivien välistä kuulen kysymyksen ”Onko teillä syytä olla tyytymättömiä?” Vaikka toivomus kuninkaasta loukkasi Jumalaa, kansalle annettiin nyt kuningas. Samuel korostaa, että vaikka kansaa johtaa jatkossa kuningas, perusta pysyy samana. He ovat Jumalan kansa ja jos he haluavat menestyä, heidän on seurattava Herraa. Sateet vääränä vuodenaikana vahvistivat Samuelin sanat ja kansa nöyrtyi Jumalan edessä.

Olen usein miettinyt tällaisia Raamatun paikkoja, joissa Jumala lopulta vastaa ihmisten pyyntöön ja silti osoittaa, että vihastui pyynnöstä. Miksi Jumala ei sano ei jokaisella kertaa, kun pyydämme jotain vastoin hänen tahtoaan? Ehkä kysymykseni onkin väärä. Ehkä oikea kysymys olisi, miksi me ihmiset pyydämme näitä asioita? Jos haluan asiaa vääristä syistä, asian saaminen voi viedä minua kauemmas Jumalasta. Jospa ensimmäisen vastauksen saatuani pysähtyisinkin asian äärelle ja todella kuuntelisin Jumalaa.

1. Tess. 2

Tässä luvussa herättää huomiota, kuinka Paavali muistuttelee Tessalonikalaisia siitä, mitä todella tapahtui, kun Paavali seuralaisineen ensimmäistä kertaa julisti heille evankeliumin. Painopiste on motiiveissa ja vilpittömyydessä. Kyse on Jumalan sanasta, ei Paavalin sanasta. Kuulostaa, että Tessalonikalaisissa on herätetty epäilyksiä Paavalia ja samalla koko evankeliumia kohtaan. Paavali oli joutunut lähtemään Tessalonikasta juutalaisten vuoksi ja nyt kuulostaa, että sikäläiset juutalaiset, jotka siis eivät lähteneet seuraamaan Jeesusta, ovat herättäneet epäilyksiä uskovissa.

Useimmilla meistä on uskon taipaleella epäilyksen aikoja, joten ratkaisevaa on, miten toimimme niiden tullessa. Kun epäilykset heräävät, ketä kuuntelemme? Itselläni on Raamatun lisäksi muutama elämänkerrallinen kirja, jotka innoittavat minua. Opetukset seurakunnassa ja uskovien yhteys vahvistavat myös uskoa. Ja rukous on tärkeää, vaikka se olisikin vain huokauksia. Jumala näkee sydämeesi ja vastaa.

Anna

1. Sam. 11

Saul oli Jumalan valitsema kuningas. Samuel oli jo kahdesti voidellut hänet kuninkaaksi, kerran yksityisesti ja kerran julkisesti. Tässä luvussa kuninkuus vielä vahvistettiin sen jälkeen, kun Saul oli toiminut asemansa mukaisesti.

Minussa Saul herättää ristiriitaisia tunteita, koska olen lukenut, kuinka hän myöhemmin kohtelee Daavidia, eikä noudata Jumalan tahtoa. Tässä Saul kuitenkin on oikealla tiellä. Hän on jo aiemmin täyttynyt Hengellä ja nyt jälleen täyttyy Herran hengellä, kokee vihaa vääryyden edessä ja ryhtyy toimiin. Kansa seuraa häntä ja kuninkaiden aikakausi Israelissa saa alkunsa. 

Tämä Saulin kokemus laittaa miettimään Jumalan johdatusta ja kuuliaisuutta. Jumalan tahto ei tapahdu automaattisesti. Saulin osalta ei riittänyt, että hänet voideltiin kuninkaaksi, vaan vasta, kun hän toimi kuninkaan tavoin, hänen kuninkuutensa vahvistettiin. Itseä tämä koskee pienissä asioissa. Olen usein kokenut, kuinka Jumalan siunaus ja hänen antama viisaus tilanteeseen tulevat vasta, jos olen kuuliainen ja toimin. Monesti koen, etten ole valmis johonkin, mutta onneksi asiat eivät ole kiinni minusta, vaan Jumalasta. 

1. Tess. 1

Myös Tessalonikalaiset täyttyivät Hengellä ja seurasivat Jumalaa. Heidän uskonsa sai heidät toimimaan ja sana kulkeutui laajalle heidän ahdingostaan huolimatta. On merkille pantavaa, kuinka tässä luvussa lempeästi sanotaan pelkkää hyvää Tessalonikalaisista.

Ketä Tessalonikalaiset olivat? Kyse on nykyisen Kreikan kaupungista, joka tuohon aikaan oli keskeinen satamakaupunki. (Nyt satama on mataloitunut, eikä kaupunki enää ole meren äärellä.) Tessalonika sijaitsi keskeisen kulkuväylän Via Ignatian varrella ja siellä oli tärkeä rahapaja, eli se oli myös tärkeä talouskeskus. Siis keskeinen kaupunki. Hyvää kontekstia Paavalin näkökulmaan saa, jos lukee Apostolien tekojen lukuja 16 ja 17. Paavali oli kumppaneineen aikonut evankelioida Aasiassa, mutta Pyhän Hengen estäessä sen, he siirtyivät unen johdattamina ”pakanallisen” Euroopan puolelle. Siellä he joutuivat pian vankilaan, josta jatkoivat Tessalonikaan. Tessalonikassa monia kääntyi seuraamaan Jeesusta, mikä nostatti mellakan ja Paavali seuralaisineen joutui lähtemään. Seurakunta syntyi siis varsin vihamieliseen ympäristöön. Tästä kirjeestä kuulee, kuinka Paavali seuralaisineen iloitsee siitä, että seurakunta on kestänyt paineen keskellä. He ovat oikealla tiellä!

Kunpa mekin pysyisimme Jeesuksen yhteydessä kaiken paineen ja kiusausten keskellä. Herra anna meille viisautta seurata sinua ja olla kuuliaisia sinulle. Täytä meitä Pyhällä hengellä.

Anna