Kategoria: Luemme Raamattua

5. Moos. 21

Room. 7

Vuosia sitten New wine -tapahtumassa enkkupastori totesi, että hänessä on sisällissota. Ihmisen sisällissodasta on tämän luvun perusteella Paavalillakin vahva kokemus. Sen hän toteaa ihan suoraan ja ymmärrettävästi jakeissa 14-24. Tekee kurjasti, kun tahtoisi hyvää ja vaikka tahtoisi hyvää, toimii silti päinvastoin.

Kun haluaisin vaikkapa luoda lämpöisen tunnelman perheeseen, ymmärtää läheisiä, rohkaista ja rakastaa, tukea ja suojata, tehdä kodista mainosten antaman kuvan mukaisen lämminhenkisen ikuisen perhejoulun, niin mitä tapahtuukaan minussa ja mitä saattaakaan tulla suustani ulos – painokelvotonta soopaa, sitten on tunnelmat pilalla ja kaikki aivan toisin kuin tahtoisin. Mokistamme huolimatta olemme Kristuksessa, se ei katoa mihinkään. Tämä luku päättyy kannustaviin sanoihin: ”Kiitos Jumalalle, Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen…”

Missä olemmekaan tänään ja miten fiilis vaihteleekaan päivän aikana, tuleeko sutta ja sekundaa, saamme palvella Kristuksen tähden, Hänessä, tällaisenamme.

Pirkko

5. Moos. 20

Room. 6

Miten paljon eri uskonnoissa onkaan menoja, menetelmiä, uhreja jumalien lepyttelyyn ja oman kelvollisuuden saamiseksi. Tarkoituksena on saada hyvitettyä oma elämä ja teot ja saada lepytettyä jonkin niminen jumalaksi määritelty. Miten paljon rukoillaankaan jotain sellaista, jota ei ole olemassakaan tai sitten on jonkinlainen henki suoraan kuilun puolelta, josta on jopa kokemuksia.

Evankeliumi tuo uudenlaisen näkökulman, vapautuksen synnin orjuudesta, syntisyyden aiheuttamasta pelokkuudesta ja syntisyyden aiheuttamasta häpeästä. Vaikkemme pääsekään tässä ajassa irti ns. luonnolliseen minäämme, vanhaan ihmiseemme (jae 6) kytkeytyvistä perisynnin pyyteistä, meidän ei tarvitse määrittää sen kautta identiteettiämme. Hengellisesti orientoituessa jae 22 tuo meille valtavan lohdun ja toivon siitä, mikä on meidän osamme, vaikka näitä ei oikein ole ymmärtää: ”olette synnistä vapautettuja”, ”teistä on tullut Jumalan palvelijoita”, ”hedelmänne on pyhitys”, ”loppu on iankaikkinen elämä”.

Tämän luvun huipennus on viimeisessä jakeessa, jae 23: Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Oleellista on kiinnittää huomiota sanaan lahja. Lahjaa ei tarvitse ansaita, kinuta tai kerjätä, se on saatu ja saadaan.

Onpa jytyä asiaa – tämä vaatii nyt vähän hengitystä. Synnyttäköön nämä asiat tälle päivälle kiitosta sydämiin, käsitämme tätä tai emme.

-Pirkko

5. Moos. 19

Turvakaupunkeihin voi paeta jokainen, joka on surmannut toisen ihmisen, ja voi näin välttää koston. 4. Moos 35:12 kerrotaan vähän lisää näistä kaupungeista:” Ja nämä kaupungit olkoot teillä turvapaikkoina verenkostajalta, niin ettei tappajan tarvitse kuolla, ennen kuin hän on ollut seurakunnan tuomittavana.”

Verikostosta oli pieni uutinen viime viikon lehdessä. Kreikassa oli meneillään sukujen välinen koston kierre. Onpa aika ihmeellistä ja harmillista, että vaikka oikeuslaitosta pidetään nykyään aika luotettavana, niin se ei ole vieläkään loppunut kokonaan, ja verikosto korvaa valtioiden tarjoaman oikeuden ja turvan. Perinteet ja tapakulttuuri on yllättävän vahva ja pitää otteessaan. 

Luvun lopusta löytyy ohjeita, miten syyllisyys/syyttömyys todennetaan. Sopivat varmaan näiden turvakaupunkeihin paenneiden oikeudenkäynnin ohjeiksi. Tuomioon tarvitaan aina kaksi tai kolme todistajaa, kumpaakin osapuolta kuullaan, ja papeilla ja tuomareilla on päätösvalta. Tämä kuulostaa ihan tutulta ja hyvältä tavalta hoitaa asioita, mutta jos perättömiä syytöksiä esittänyt havaitaan valehdelleen, ovat seuraamukset aika karmeita:”Älkää tunteko sääliä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta” (21). Perusteluna tähän oli se, että kovat rangaistukset aiheuttavat pelkoa ja pahanteko vähenee. Väärä todistus on vakava rikos, koska se rikkoo yhteisön luottamusta ja voi tuhota viattoman elämän. 

Turvakaupunkia voidaan pitää myös vertauskuvana pelastuksesta, armosta ja turvasta, jonka Jumala tarjoaa ihmisille Jeesuksen Kristuksen kautta. 

“Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt. 11:28). 

Room. 5

Paavali kirjoittaa varsin perusteellisesti pelastusvarmuudesta aina Aadamista alkaen hyvin perustellen. Se onkin varsin tärkeä asia.

Rauha Jumalan kanssa on totta. Hän on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi. Rauhaa täytyy turvata, koska vihollinen on olemassa. Vaikeuksia on odotettavissa. Armossa eläminen ja Jumalan armahtavassa läsnäolossa pysyminen on tärkeä osa elämää ja tuo mielenrauhaa. Siihen Jumala on antanut meille lahjaksi puolustajan, Pyhän Hengen.”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (5). Tulipa vielä mieleen Paavalin kilvoittelujae, joka myös kannattaa omistaa rauhan turvatakuiksi elämän tärkeissä suhteissa. “ Niinpä teen aina parhaani, että omatuntoni olisi puhdas Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt.24:16). 

“Jumala rakastaa syntisiä, olkaamme siis syntisiä.” Kuulin tällaisen lauseen erään radiosta kuuntelemani saarnan lopuksi. Se jäi mieleen. Voisiko se tarkoittaa tätä? ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (20). Meistä ei ole itseämme auttamaan Jumalalle kelpaamisessa. Elämä ei ole yritystä ansaita Jumalan hyväksyntää, vaan kiitollista elämää Jumalan yhteydessä. “Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen valmistaman sovituksen” (11). Saamme levosta ja rakkaudesta käsin käydä rakastamaan ja palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme!

“Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus on lahjoittanut vanhurskauden” (21).

Minulle tutuin kohta pelastusvarmuudesta, jonka opettelin jopa ulkoa nuorempana, on             1. Joh. 5:11-12:” Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.”

Juha