4. Moos. 1, Apt. 16

4. Moos. 1

Apt. 16

4. Moos. 1

Jotkut väittävät, että Raamattu ja varsinkin Vanha testamentti on sepitettyä satua. Kuka olisi keksinyt ja mistä syystä tämän luvun sisällön: Tarkat nimet ja luvut.

Leeviläiset erotettiin muusta kansasta jumalanpalvelukseen. Tämä priorisoitiin, vaikka inhimillisesti  olisi ollut viisasta ottaa kaikki sotakelpoiset miehet riviin.

Apt. 16

Paavali ottaa Timoteuksen mukaan reissuun. Myöhemmin hän kutsuu tätä omaksi hengelliseksi pojakseen (kts. 1. Tim. 1:2). Timoteuksesta tuli merkittävä henkilö ja onpa kirjeet Timoteukselle päätyneet Raamattuunkin. Ei Paavali varmaan tiennyt, mihin tuo Timouteuksen mukaan pyytäminen tulee johtamaan.

Olin vähän aikaa sitten erään oman ikäiseni ystävän hautajaisissa. Ystäväni oli suunnitellut hautajaisiaan itse etukäteen ja siellä laulettiin Sakari Heikkilän Kristus kirkkauden toivo. Tämä laulu oli ollut hänelle tärkeä laulu erityisesti taistellessa syövän kanssa.

Siinä kelasin sitten aikaa taaksepäin siihen, kun kutsuin Sakari Heikkilän ensimmäistä kertaa KohtaamisPaikkaan. Sitä seurasi tapahtumaketju, joka johti mm. siihen, että Sakari teki tämän laulun, joka oli ollut ystävälleni tärkeä. Enpä olisi arvannut, mihin kaikkeen tuo kutsuminen johtaa.

Emme koskaan tiedä, mitä siitä voi seurata, kun kutsumme jonkun mukaan reissuun. Kutsuisitko sinä jonkun Timoteuksen?

Topi

3. Moos. 27, Apt. 15

3. Moos. 27

Apt. 15

3. Moos. 27

Mikä kuuluu Herralle?

Jakeessa 33 puhutaan siitä, miten eläimiä jonossa laskettaessa juuri joka kymmenes eläin kuuluu Herralle. Eläintä ei saa vaihtaa jonossa esimerkiksi yhdeksännen tai kahdeksannen kanssa. Ei siis saa laskelmoida niin, että itselle jää parempi eläin ja Herralle menee huonompi.

Kuinka helposti sitä alkaakaan laskelmoimaan itsekkäästi ja antaa Herralle sitten jäljelle jäävät rippeet. Jumala pitää huolen ja siunaa ennen kaikkea häntä etsivää: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)

Apt. 15

On se ollut valtava mindsetin muutos, jonka Jeesus ja kristinusko toi juutalaisten keskuuteen. Tässä luvussa kiistellään ympärileikkauksesta, joka oli todella merkittävä liiton merkki juutalaisten ja Jumalan välillä. Ehkä sitä voisi verrata ajatukseen siitä, että meille tultaisiin sanomaan, että ei ihmisiä kuulu enää kastaa, vaan nyt tulee tilalle joku ihan muu juttu.

Tässä luvussa viitataan Aamoksen kirjaan, jossa jo vanhan liiton aikana puhutaan pakanakansojen (ei juutalaisten) ”ottamisesta Jumalan nimiin”. Tästä puhutaan muuallakin Vanhassa testamentissa. Juutalaisilla, jotka tunsivat kirjoitukset, tulisi olla siis tiedossa, että pakanatkin tullaan liittämään Jumalan joukkoon. Ympärileikkaus oli merkki nimenomaan Israelin kansan ja Jumalan välisestä liitosta. Uuteen liittoon liitytään kasteen ja uskon kautta.

Uudessa testamentissa ympärileikkaus kuvataan esikuvaksi kasteelle:

”11 Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois.

12 Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.”

Uskon ja kasteen kautta liitymme Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Uuden liiton ympärileikkaus ei ole ulkoinen nahan leikkaus, vaan sisäinen muutos, jonka Pyhä Henki vaikuttaa.

”Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki.” (Room. 2:29)

”Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme.” (Fil. 3:3)

Topi

3. Moos. 26, Apt. 14

3. Moos. 26

Apt. 14

Molemmat tämän päivän tekstit käsittelevät epäjumalia. Mietin kuinka Jumalan teot kääntyvät helposti ihmisen mielessä epäjumalien kunniaksi. Vaikka vierestä pääsee seuraamaan ihmeitä ja myös kuulemaan ihmeiden toteuttajien sanoja, niin silti turvataan johonkin muuhun kun Jumalaan itseensä.

Epäjumalien palvonta on inhimillistä. On vaikea hahmottaa Jumalaa joka on luonut kaiken. Ja varsinkin sitä miksi kaikkeuden Luoja olisi kiinnostunut juuri minusta ja kaikista pienistä ja isoista asioista elämässäni. Johtuuko epäjumalien palvonta siitä että ajattelemme liian vähän itsestämme? Onhan se varsin huimaa ajatella että tämän mittaamattoman, äärettömän kaikkeuden äärellä Jumala on meistä kiinnostunut. Juuri niin, sinusta ja minusta.

On siis ymmärrettävää että jokin esineen, ihmisen tai tapojen palvonta jne. voi olla konkreettisempaa ja ymmärrettävämpää ja paremmin omaan käsitykseen mahtuvaa. Mutta näiden valitettava ongelma on se että yhteys siihen tärkeimpään heikkenee, jopa katkeaa. Se hyvä mitä näkee tapahtuvan itselleen tai ympärilleen ei enää kytkeydy kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sen myötä katoaa kiitollisuus ja se taas aiheuttaa sitä että ei halua olla yhteydessä ja pyytää Jumalalta asioita.

Läpi tämän viikon uuden testamentin luvut ovat olleet täynnä Jumalan ihmeitä. Ja Jumalan jatkaa näiden ihmeiden tekemistä tänäkin päivänä. Tule Pyhä Henki, auta meitä pääsemään yli omien epäjumalien ja näkemään sinun ihmeelliset tekosi, niin tänä päivän kuin kaikkina muinakin.

Siunausta syksyyn,

Tomppa