Kategoria: Luemme Raamattua

Ruut. 2

Gal. 1

Galatalaiskirjeen ensimmäinen luku korostaa vahvasti sitä, että evankeliumi ei muutu. Se ei ole syntynyt ihmisten toiveista, järkeilystä tai kulttuurisista tarpeista, vaan se on saatu suoraan Jeesukselta Kristukselta. Apostolit oppivat evankeliumin seuratessaan Jeesusta, hänen opetustensa ja tekojensa kautta. Jeesuksen ylösnousemus ja hänen ilmestymisensä opetuslapsilleen ja monille muille vahvistivat sanoman totuuden.

Pyhä Henki palautti Jeesuksen opetukset apostolien mieleen ja kirkasti Kristusta heidän sydämissään. Helluntaina ja sen jälkeen monet kuulivat evankeliumin, uskoivat siihen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Paavali itse oli aluksi kristittyjen vainoaja. Siitä huolimatta Jumala oli valmistanut hänet levittämään evankeliumia pakanoille. Kun Jeesus ilmestyi Paavalille poikkeuksellisella tavalla, hän avasi evankeliumin Paavalille suoraan, niin ettei hänen tarvinnut vastaanottaa sitä muilta ihmisiltä. Tästä huolimatta Paavali ei aloittanut työtään heti, vaan vetäytyi Arabiaan. Vasta kolmen vuoden kuluttua hän palasi Damaskokseen ja vieraili Jerusalemissa.

Jerusalemissa Paavali tapasi Pietarin ja muita apostoleja ja saattoi todeta, että evankeliumi, jonka hän oli saanut, oli täysin yhdenmukainen heidän sanomansa kanssa. Paavali ei ollut saanut evankeliumiaan Pietarilta, vaan molemmat olivat saaneet sen Jeesukselta Kristukselta, samanlaisena ja muuttumattomana. Tästä syystä Paavali voi todeta painokkaasti, että jos joku yrittää muuttaa tätä evankeliumia, häntä ei tule kuunnella – olipa kyseessä enkeli, pappi tai kuka tahansa muu.

Historiassa useampi uskonto on saanut alkunsa väitteestä, että enkeli olisi antanut uuden ilmoituksen profeetalle, joka muuttaa evankeliumin sanomaa. Myös niin sanotussa progressiivisessa kristillisyydessä väitetään toisinaan, että evankeliumi on aikansa tuote eikä sitä tulisi enää ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei kuitenkaan ole uusi haaste. Sama kamppailu oli jo ensimmäisillä kristityillä.

Koska he pysyivät uskollisina alkuperäiselle evankeliumille, sanoma on säilynyt meidän päiviimme asti. Meitä kutsutaan välittämään tätä samaa evankeliumia eteenpäin samalla uskollisuudella.

Elli

Ruut. 1

Ruutin kirja on monella tapaa kiinnostava. Se on harvinainen ensinnäkin siksi, että sen päähenkilö on nainen, ja toisaalta siksi, että hän ei ole syntyperältään juutalainen. Kirja on saanut nykyisen muotonsa todennäköisesti kuninkaiden aikana, sillä siinä mainitaan tapahtumien sijoittuvan tuomarien aikaan. Kertomus on todennäköisesti levinnyt laajempaan tietoisuuteen Daavidin kuninkuuden aikana tai sen jälkeen.

Raamatussa on monenlaista kirjallisuutta: tarkkaa ja yksityiskohtaista historiallista kerrontaa, runomuotoista ja profeetallista tekstiä sekä selvästi dramatisoitua ja kertovaa ilmaisua. Ruutin kirja edustaa selvästi mukaansatempaavaa ja tarinallista kerrontaa. Sen rakenne ja kieli on tehty koskettamaan kuulijaa.

Voin hyvin kuvitella, kuinka äiti on kertonut tyttärilleen ulkoa opetellun kertomuksen siitä, kuinka kuningas Daavidin isomummo tuomarien aikana seurasi anoppiaan Noomia Israeliin. Kertomusta on varmasti elävöitetty: ensin kuolee mies, sitten pojat, ja lopulta Noomi ja hänen miniänsä jäävät yksin ja turvattomiksi.

Erityisen vaikuttava on kohtaus, jossa Noomi kyynelsilmin pyytää Ruutia palaamaan omien vanhempiensa luo ja aloittamaan uuden elämän. Ruutin vastaus kuuluu Raamatun mieleenpainuviimpiin:

*“Minne sinä menet, sinne menen minäkin. Minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.”*

Tämä tuo voimakkaasti esiin Ruutin uskollisuuden ja sitoutumisen Noomia kohtaan, mutta samalla myös hänen uskonsa syntymisen Israelin Jumalaan.

Miksi tällainen kirja on Raamatussa? Se kertoo todellisiin tapahtumiin pohjautuen, kuinka Jumala käyttää naista ja ei-juutalaista ihmistä osana pelastushistoriaansa. Kertomus käsittelee luottamusta, uskollisuutta ja siunausta tavalla, joka puhuttelee yli aikojen.

Ruutin kirja muistuttaa myös siitä, että Jumala ei ilmaise itseään vain mutkikkaiden vertauskuvien, lakitekstien tai tarkkojen selontekojen kautta, vaan myös koskettavien ja mukaansatempaavien kertomusten avulla.

2 Kor. 13

Elli

Joos. 24

2 Kor. 12

Paavalin kertomus miehestä, joka nousi kolmanteen taivaaseen, on kiinnostava ja herättää paljon pohdintaa. Olen kuullut useiden raamatunopettajien sanovan, että kyseessä oli Paavali itse, vaikka hän ei tätä suoraan väitä. Paavali kertoo kokemuksesta etäännytetysti, ikään kuin se olisi tapahtunut toiselle henkilölle.

Paavalia oli aiemmin kivitetty ja jätetty kuoleman partaalle. On mahdollista, että juuri tuossa tilanteessa Jumala rohkaisi häntä näyllä tai ilmestyksellä. Tällaisesta kokemuksesta avoimesti kertominen olisi voinut kuulostaa kerskailulta, joten Paavali puhuu tapahtumasta “erään miehen” kautta.

Jottei Paavali ylpistyisi, Jumala antoi hänelle pistimen lihaan. Olipa kyseessä sairaus tai kirjaimellisesti, saatanan enkeli  tai muu häntä vaivaava asia, Jumala näki parhaaksi olla poistamatta sitä. Paavali rukoili useaan otteeseen vapautusta, mutta vastaus oli: “Minun armossani on sinulle kyllin, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Tämä opettaa, että rukousvastauksen saaminen ei riipu vain siitä, kuinka paljon rukoilemme, kuinka vahvasti uskomme tai kuinka hyvin elämme. Jumala vastaa rukouksiin oman viisautensa ja aikataulunsa mukaan. Vastaamatta jääminen ei tarkoita, että olisimme huonompia, vähemmän hengellisiä tai epäonnistuneita uskossamme.

Paavalin esimerkki muistuttaa siitä, että Jumalan voima voi näkyä kaikkein kirkkaimmin juuri heikkoudessa. Se kutsuu luottamaan Jumalaan silloinkin, kun emme ymmärrä hänen vastauksiaan tai niiden puutetta

Elli