Kategoria: Luemme Raamattua

3. Moos. 25

Apt. 13

Hyvän sanoman levittäminen Jeesuksesta, Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen tasavertaisesti itsensä kanssa. Siinäpä tehtävää, tarkoitusta, rakennetta ja rajoja elämään. Jumala ei ole näissä jättänyt meitä näissä vain oman ymmärryksemme varaan, vaan antanut Pyhän Henkensä lisäksi myös Raamatun josta voi poimia yhtä sun toista hyödyllistä edellä mainittuja tukemaan. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa kerrotaan yhdestä tavasta (maan lepovuosi)  joka on nykymaailmassa varsin unohdettu.

Levosta kirjoitin muutama päivä aiemmin.  Tällä kommenttiviikolla olen miettinyt kuinka paljon terveempiä olisimme jos ottaisimme levon merkityksen vakavammin. Niin päivittäin kuin viikottain ja jopa vuosittain, kuten tämän päivän tekstissä kerrotaan. Entä jos maa, jolle pitää antaa lepovuosi, olisikin vertauskuva siitä henkisestä resurssista joka antaa ravinnon että jaksat päivät niin töissä kuin työn ulkopuolella. Mitä jos oikeasti pitäisimme sapattivuoden joka seitsemäs vuosi? 

Moni pitää sapattivuotta mahdottomana. Ei se ajatus minullekaan helppo ole. Kun omaa työhistoriaa ajattelee, niin tässä olisi ehtinyt pitää jo kolme sapattivuotta. Ja jokainen olisi ollut kyllä tarpeeseen, näin jälkikäteen tarkasteltuna. Mietin että kalliimmaksi niin taloudellisesti, henkisesti kuin fyysisesti on tullut itsepäisesti suorittaa uraa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Siinä on jäänyt hyvän sanoman levittäminen Jeesuksesta, Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen tasavertaisesti itsensä kanssa toissijaiseen asemaan. 

Onneksi Jumala on armollinen ja suuntaa voi aina muuttaa. Vietän tässä vapaapäivää töistä ja mietin/haaveilen/suunnittelen sapattivuotta raamatun lukemisen ohella 🙂

Tomppa

3. Moos. 24

Apt. 12

Tämän päivän vanhan testamentin lukua lukiessa ensimmäinen ajatukseni oli: “onpa hyvä että uskoni ei velvoita minua kivittämään ketään hengiltä.” Seuraava ajatukseni liittyi raamatun kirjaimelliseen noudattamiseen. Jäädään hyvin itsepäisesti kiinni johonkin poimittuun sääntöön/sääntöihin ja koetetaan muuttaa ympäröivä maailma (lähimmäiset, seurakunta, kirkko, yhteiskunta) noudattamaan sitä/niitä. 

Raamatusta poimittujen sääntöjen yksityiskohtaisesta noudattamisesta tulee toisille päähänpinttymä, pakkomielle, elämäntehtävä jne. Valitettavasti. Minusta näitä tapauksia on ihan liikaa. 

Sääntöjen kanssa säätäessä unohtuu hyvän sanoman levittäminen Jeesuksesta, Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen tasavertaisesti itsensä kanssa. Nämä tuovat tehtävää, tarkoitusta, rakennetta ja rajoja elämään aivan tarpeeksi.

Edellä mainitulla en tarkoita että raamatusta ei olisi hyötyä. Pikemminkin päinvastoin. Siitä enemmän huomenna.

Tomppa

3. Moos. 23

Apt. 11

Mistä tämän päivän vanhan testamentin luku kertoo? Minulle se kertoo levon ja Jumalan kohtaamisen tärkeydestä. Ja siitä että Jumalan kohtaaminen ja lepo liittyvät toisiinsa. Sekä siitä että levolle ja Jumalan kohtaamiselle on hyvä olla rakenne, rutiini, järjestys. Tämä viimeisin on meitä ihmisiä varten. “Lepäät aina kun olet sen tarpeessa” tai “ota yhteys Jumalaan heti kun siltä tuntuu” ovat esimerkkejä lauseista jotka harvoin toimivat käytännössä.

Lepo ja kuinka Jumalan kohtaaminen liittyy siihen on minusta kristillisen elämän aarre, avain, timantti jne. Harmittaa kuinka lepoa etsivät hakeutuvat muiden, vähemmän rakentavien tai jopa haitallisten vaihtoehtojen ääreen. Liian usein kristillinen usko näyttäytyy “luterilaisena työmoraalina”.

Oispa hienoa kun ihmiset toteaisivat: “tuo se osaa ottaa lunkisti asian kuin asian, tilanteen kuin tilanteen. Se varmaan uskoo Jeesukseen”. Sitä päivää odotellessa voi vaikka, hmm… levätä ja rukoilla 🙂

Tomppa