Paavalin kertomus miehestä, joka nousi kolmanteen taivaaseen, on kiinnostava ja herättää paljon pohdintaa. Olen kuullut useiden raamatunopettajien sanovan, että kyseessä oli Paavali itse, vaikka hän ei tätä suoraan väitä. Paavali kertoo kokemuksesta etäännytetysti, ikään kuin se olisi tapahtunut toiselle henkilölle.
Paavalia oli aiemmin kivitetty ja jätetty kuoleman partaalle. On mahdollista, että juuri tuossa tilanteessa Jumala rohkaisi häntä näyllä tai ilmestyksellä. Tällaisesta kokemuksesta avoimesti kertominen olisi voinut kuulostaa kerskailulta, joten Paavali puhuu tapahtumasta “erään miehen” kautta.
Jottei Paavali ylpistyisi, Jumala antoi hänelle pistimen lihaan. Olipa kyseessä sairaus tai kirjaimellisesti, saatanan enkeli tai muu häntä vaivaava asia, Jumala näki parhaaksi olla poistamatta sitä. Paavali rukoili useaan otteeseen vapautusta, mutta vastaus oli: “Minun armossani on sinulle kyllin, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”
Tämä opettaa, että rukousvastauksen saaminen ei riipu vain siitä, kuinka paljon rukoilemme, kuinka vahvasti uskomme tai kuinka hyvin elämme. Jumala vastaa rukouksiin oman viisautensa ja aikataulunsa mukaan. Vastaamatta jääminen ei tarkoita, että olisimme huonompia, vähemmän hengellisiä tai epäonnistuneita uskossamme.
Paavalin esimerkki muistuttaa siitä, että Jumalan voima voi näkyä kaikkein kirkkaimmin juuri heikkoudessa. Se kutsuu luottamaan Jumalaan silloinkin, kun emme ymmärrä hänen vastauksiaan tai niiden puutetta
Elli