Jaakob saa lisää lapsia ja näin Israelin sukukunnat saavat tavallaan alkunsa. Itseäni puhutteli tässä luvussa se, miten lapset nähtiin kirjaimellisesti Jumalan lahjoina eikä itsestäänselvyyksinä. Vaikka vaimojen välillä oli kovaa peliä ja kaupankäyntiä ”lemmenmarjoilla”, niiden ei lopulta ajateltu olleen perimmäinen syy lapsionneen, vaan Jumalan. Osaammeko me ajatella kaikesta saamastamme samoin? Vai ajattelemmeko perheen, työn, asunnon ja ihmissuhteiden olevan lähinnä omaa ansiotamme.
(”Lemmenmarja” oli muuten ilmeisesti rohtomandrake eli alruuna. Alruunan juuristo voi hyvällä mielikuvituksella muistuttaa lasta, joten sitä on käytetty eri kulttuureissa parantamaan hedelmällisyyttä.)
Timoteuskirjeessä Paavali kehottaa rukoilemaan ”kaikkien ihmisten puolesta”, sillä Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. Itse havahdun aina välillä rukoilemaan toisten puolesta ”järjestelmällisesti”, mutta rukoukset tuppaavat unohtua nopeasti, kun ei näe niiden konkreettista vaikutusta. Onneksi on sellaisiakin ihmisiä, jotka jaksavat rukoilla vuosikymmeniä toisten puolesta määrätietoisesti! Toisaalta itselleni on ehkä luontevampaa jutella Jeesukselle pitkin päivää niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä. Rukouksen ei pidä olla stressaava suoritus vaan mahdollisuus olla yhteydessä Isään.
Heikki