Tämä luku puhuu järkyttävästi Jumalan pyhyydestä, joka tuntuu meistä helposti lähes
julmalta. Joskus tuntuu, että unohdan Jumalan ehdottomuuden ja pyhyyden. Tässä ajatus ”
synnin palkka on kuolema” (Rm. 6:23) tulee voimakkaana vastaan. Jumala todella on niin ehdoton, pyhä ja korkea, että minun on mahdotonta häntä tavoittaa. Tätä taustaa vasten en
voi muuta kuin uudestaan kiittää Jeesusta, joka tuli ja kantoi tuon tuomion, niin että nyt
saan katsoa pyhää, ehdotonta ja korkeaa Jumalaa silmiin ja sanoa:”Isä”.
Niin ” Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän
Herrassamme” (Rm. 6 :23)
Jännä ajatus tässä kohdassa ovat myös ohjeet kuninkaalle, vaikka Jumalan yksin piti olla
Israelin kuningas. Jumala tiesi, että israelilaiset haluavat olla kuin muut kansat.
Kuninkaalle annettiin ohjeet, ei monia vaimoja, ei liikaa kultaa ja hevosia. Salomo, joka
kaikesta Jumalan antamasta viisaudesta huolimatta, rikkoi nämä käskyt. Minusta Salomon
kertomus on ehkä se kaikkein surullisin. Hän sai kohdata Jumalan useita kertoja, Jumala
antoi hänelle viisautta ja rikkautta yllin kyllin. Rakastuiko hän lopulta lahjoihin enemmän
kuin niiden antajaan? Halusiko hän miellyttää muita? Luuliko hän pärjäävänsä omillaan?
Halusiko hän laajentaa näkökulmaa ja olla trendikäs ottamalla Jumalan rinnalle
epäjumalia?
Esimmäisenä tässä Markuksen alussa kiinnittyy huomio ilosanomaan. Siis hei,
muistammeko, että meillä on kerrottavana huima ilosanoma Jeesuksesta. Ei jotain
pikkuapua pikkuvaivoihin, vaan mullistava ilosanoma. Jumala on rakkaus. Velat on
maksettu. Tulevaisuus Jeesuksen kanssa on aina parempi. Juhlat perillä odottavat.
Toivottavasti emme koskaan totu tähän!
Toinen asia, johon huomio kiinnittyy on Jeesuksen valta. Hän tekee ihmistenkalastajia, hän
ajaa ulos riivaajia, hän parantaa. Hänen puheessaan on valta, toisin kuin lainopettajilla,
joilla oli vain sääntöjä jaossa.
Jeesuksella on edelleen KAIKKI valta tämänkin kummallisen korona-ajan keskellä!
Mervi