Mietin ennustusta Jeesuksesta (15-). Ihmiset ymmärsivät Jumalan pyhyyden ja pelkäsivät.
Jumalan vastaus oli tulla itse ihmiseksi. Suuri Luoja tuli pieneksi alkioksi neitsyeen
kohtuun, kohtaamaan meidät samalta tasolta.
Mooses vapautti israelilaiset orjuudesta omaan maahan. Jeesuksen tuoma vapaus on jotain
tosi paljon korkeampaa, se kestää ikuisesti. Mooses antoi ihmisille mannaa ruuaksi, mutta
Jeesus tulee itse leiväksi. Lopulta meidät tuomitaan sen mukaan, onko me kuunneltu
Jeesuksen kutsua (19). Jumala teki jo kaiken valmiiksi!
Neljä ystävää kantoivat sairaan Jeesuksen luo.
Olenko itse innokas voittamaan kaikki esteet, että joku pääsee Jeesuksen luo? Kenen
kanssa minun hommani on purkaa kattoa? Mitä nuo esteet tänään ystävieni elämässä ovat?
Ihanat ovat Jeesuksen sanat:”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”.(Koskee onneksi
myös meitä tyttöjä!) Ei mitään temppuja, ei mitään tenttejä.
Ota vain lahja vastaan.
Jeesuksen porukka oli vähän kummallinen, publikaaneja ja muita syntisiä oli paljon hänen
seuraajiensa joukossa.
Mites meillä? Ketä me kutsutaan mukaan, kenen kanssa me syödään? Olemmeko valmiit
ottamaan porukoihimme ”syntisiä”, julkisesti epäonnistuneita vai pitääkö ensin osata
muuttua normin mukaiseksi? Onko minun kotini auki Jeesukselle ja hänen porukalleen?
Toisaalta Jeesuksen edessä kuulumme kaikki tuohon syntisten porukkaan, vaikka
osaisimmekin vetää pyhäpuvun ja -hymyn päälle.
Kiitos Jeesus, että et heitä minuakaan ulos, vaan tulet kotiini tämän kaiken keskelle!
Mervi