Tässä luvussa käydään loppuun Jerobeamin ja Rehabeamin historia ja yksi aikakausi päättyy. Tästä eteenpäin kuninkaita tulee ja menee, pääsääntöisesti toinen toistaan huonompia.
Jerobeam oli siitä erikoinen tapaus, että hänelle Jumala puhui jo ennen kuninkuutta ja tässä luvussa Jumala antaa vielä palautettakin. Jerobeamilla siis oli jonkinlainen ”suhde” Jumalaan, mutta se ei ollut rakkaussuhde kuten Daavidilla. On kuvaavaa verrata Jumalan ja Jerobeamin sanavalintoja. Jumala sanoi jo aiemmin antavansa kuninkuuden Jerobeamille, ja nyt tässä Jumala sanoo nostaneensa ja asettaneensa Jerobeamin kuninkaaksi. Kun Jerobeam nyt lähestyy vaimonsa välityksellä Jumalaa, katuuko hän, anooko poikansa parantumista tai kysyykö neuvoa? Ei. Jerobeamille profeetta Ahia on vain ennustaja, joka aikoinaan osui oikeaan.
Kun Jumala nosti Jerobeamin kuninkaaksi, hän antoi lupauksen, jonka mukaan Jerobeamista olisi voinut alkaa uusi, pysyvä kuningassuku. Jerobeam teki kuitenkin vääriä valintoja. Nyt hänelle ei enää annettu edes suunvuoroa eikä toivoa. Hän oli ylittänyt rajan ja sai kantaa valintojensa seuraukset.
Pietari muistuttaa, että elämme tavallaan samassa tilanteessa, joskin tietysti uusitestamentillisessa kontekstissa. Mekin olemme saaneet Jumalalta lahjana elämän, uskon ja suhteen Jumalaan. Meidänkin elämämme on kuitenkin sarja valintoja, jotka voivat viedä meitä lähemmäksi Jumalaa tai kauemmaksi hänestä.
Meillä on myös edelleen peliaikaa jäljellä, loppuvihellystä ei ole vielä kuulunut. Siksi Pietarikin katsoo aiheelliseksi muistutella lukijoitaan yhä uudelleen, että tekisimme niitä oikeita valintoja. Sillä ei ole niinkään merkitystä, kuinka pitkään ja millaisilla valinnoilla olemme tähän asti tallustaneet, tärkeää on se, että tänään ja juuri nyt otamme askelia Jumalaa kohti.
Heikki