Päivän luku on ainakin itselleni jotenkin vaikea käsittää, erityisesti siis se, miten profeetan sangen ymmärrettävä pikkuvirhe mennä virkaveljen kotiin aiheutti niin suuret seuraukset. Samoin vanhan profeetan motivaatio jää itselleni hämäräksi. Miksi ihmeessä hän ylipäätään ryhtyi moiseen operaatioon? No, nykysilmin katsottuna vanhan testamentin profeettojen elämä oli monella tavalla erikoista eikä siitä mielestäni voi kovin suoraan vetää johtopäätöksiä nykypäivään.
Ehkä tästä voi kuitenkin ottaa sen opin, että loppuen lopuksi ratkaisevaa on jokaisen oma suhde Jumalaan. Aina on muita, joista yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Emme koskaan saavuta täyttä yksimielisyyttä kaikesta ja seurakunnassakin voi olla tahoja, jotka toimivat Jumalan tahtoa vastaan. Silloin korostuu oma, välitön suhde Jumalaan, hänen kuuntelemisensa ja tottelemisensa.
Pietari puhuu tässä vielä seurakunnan johtajille. Erityisesti tuo edellinen kappale, jonka kirjoitin, koskettaa johtoasemassa olevia. Seurakunnat ovat haasteellisia yhteisöjä, joissa on kirjavista taustoista tulevia ihmisiä omine tarpeineen ja toiveineen. Tällaisen lauman paimentaminen on raskasta työtä eikä palkkakaan useimmiten päätä huimaa. Ollaan kiitollisia paimenistamme ja rukoillaan jatkuvasti heidän puolestaan!
Pakko vielä tarttua jakeeseen 3: ”Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.” On hauskaa, että nykypäivänä yhteiskunnassakin ollaan havahduttu siihen, ettei ihannejohtaja olekaan määräyksiä jakeleva ja kaikkien pelkäämä pamppu, vaan valmentava johtaja, joka motivoi, sparraa ja näyttää hyvää esimerkkiä. Itsekin olen joskus osallistunut yrityskoulutukseen, jossa nostettiin Jeesus erinomaiseksi esimerkiksi palvelevasta johtajasta!
Heikki