Joosefin tarinassa tulee viimein onnellinen käänne, kun totuus paljastuu. Yleisesti ottaen on niin, että Pyhä Henki tahtoo johdatella meitä valoon, totuuteen ja avoimuuteen. Jumalan vastustajan työkaluja taas ovat salailu, valheet, vihjailut, puolitotuudet, kateus, häpeä jne.
Luvun lopussa puhutaan Jeesuksen seuraamisesta. Oli jotenkin virkistävää, kun näin erään kaverini some-profiilitekstissä sanat ”Jeesuksen seuraaja”. Ei siis ”kristitty” tai ”uskovainen” tai ”luterilainen” vaan Jeesuksen seuraaja. Se kuvastaa jotenkin hienosti sitä, että emme vain ole jotain tai edusta jotain vaan olemme menossa jonnekin, tiedämme ketä seuraamme, eikä keskipisteenä ole jokin oikeiden oppien kokoelma vaan Jeesus.
Jeesuksen seuraamisella on aina ollut myös hinta. Joku minua fiksumpi sanoi joskus siihen tapaan, että vakaumus on jotain sellaista, mistä maksat hintaa. Muuten kyseessä on vain mielipide. Hinnan maksaminen näkyy selvästi näissä Jeesuksen sanoissakin. On toki paljon niitäkin hetkiä, kun Jeesuksen kanssa kulkeminen on helppoa ja hauskaa, mutta luulisin että jokaisella tulee myös niitä hetkiä, jolloin joutuu vetämään rajaa. Ei ole helppoa olla porukassa se ainoa, joka ajattelee toisin. Meillä täällä Pohjolassa ei onneksi tarvitse kuitenkaan piilotella viranomaisilta henkensä kaupalla tms.
Tänään voisi miettiä ensinnäkin, seuraanko oikeasti Jeesusta vai onko asia jotenkin epäselvä. Toiseksi voisi miettiä, mitä Jeesuksen seuraaminen arjessa tarkoittaa. Miten se näkyy? Millaista hintaa olen valmis maksamaan?
Heikki