Suuri sovituspäivä on voimakas kuva meidän rikkeidemme ja syntiemme sovituksesta ja Jeesuksen elämäntyön merkityksestä. Israelin kansalle suuri sovituspäivä oli vuoden tärkein päivä ja myös ainut päivä, jolloin kansan tuli paastota. ”— sillä sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne.” (3. Moos. 16:30).
Jeesus oli suuren sovituspäivän kuvaama syntiuhripukki, joka uhrattiin ristillä meidän puolestamme. Jeesus oli myös autiomaahan ajettava uhripukki. Hän vei synnit mennessään, niin että Jumala ei niistä tiedä, eikä niitä enää muista, samalla tavalla kuin sovituspäivänä toinen uhripukki kantoi israelilaisten synnit asumattomille seuduille. (jae 22).
Se, jonka mieleltä ja harteilta otetaan koko elämän ajan painanut synti ja syyllisyys, kokee suurta helpotusta ja kiitollisuutta. Mieli on keväinen ja askelet keveät. Minun elämäni suurin löytö on ollut jatkuvasta häpeän ja syyllisyyden tunteesta vapautuminen. Jeesus vaikutti sen paimenen rakkaudellaan vuosien aikana ja monien ihmisten ja armollisen seurakunnan myötävaikutuksella. Mutta edelleenkin opettelen elämään Jeesuksen antamasta vapaudesta käsin.
Uskon, että emme helposti tunnista syntisyyttämme ja syyllisyyttämme. Tai sitten elämme niin voimakkaassa häpeässä ja syyllisyydessä, että sitä on pakko paeta. Peitämme tällaiset elämän perustavan laatuiset vaikeat tunteet monenlaiseen tekemiseen ja riippuvuuksiin.
Rukoilen, että me ja moni lähimmäisemme saisi kohdata syntinsä ja syyllisyytensä mutta myös Jeesuksen, syntien ja syyllisyyden sovittajan. Gal. 2:20 jae kannattaa opetella ulkoa:
”Enää en elä minä, vaan Kristus minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.”
Heli