3. Moos. 18. luvussa annetut tarkennukset kymmenen käskyn lakiin tekivät eroa israelilaisten ympärillä olevien kansojen tapoihin. ”Älkää noudattako entisen asuinmaanne Egyptin tapoja älkääkä ruvetko seuraamaan niitä tapoja, joita noudatetaan Kanaaninmaassa, minne minä teidät vien.” (3. Moos. 18:3).
Lain tehtävä on osoittaa hyvän elämän rajat. Laki osoittaa myös sen, että itsessämme ei kukaan meistä pysty noudattamaan lakia täydellisesti. Laki ei siis anna keinoja eikä voimaa elää hyvää elämää. Sen vuoksi tarvitsemme välittäjää, Jeesusta, jälleen.
Paavalin kuvaa, että lain varassa eläminen ja pyrkimys löytää elämä ja rauha sitä noudattamalla on alaikäisten touhua, eli kypsymätöntä toimintaa. Silloin on lain määräysten orja.
Paavalin ääni galatalaisille pehmenee, kun tulee hyvä uutinen! Jumala on lunastanut meidät orjuudesta lapsikseen Jeesuksen kautta. Jumala antaa meidän sydämeemme Jeesuksen Hengen, joka kutsuu Jumalaa sanalla ”Abba”, isi.
Jumalan Isän rakkautta voi olla vaikea ottaa vastaa ja ymmärtää, jos omat isämme ja miehen mallimme ovat olleet ankaria ja vaativia. Mutta jo Abba-sana kertoo paljon. Se on täynnä luottamusta ja läheisyyttä.
Galatalaiskirjeen kauneimpia kohtia on mielestäni tämä: ”Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät.” (Gal. 4:9). Me siis tiedämme, että emme kykene noudattamaan lakia emmekä löytämään rauhaa elämäämme itse tekemällä, tunnemme Jumalan sen verran hyvin. Jumalakin tuntee meidät ja tietää kyvyttömyytemme. Täydellisestä tuntemista kumpuaa syvällinen läheisyys. Ei tarvitse peitellä mitään, ei teeskennellä, ei yrittää yli omien voimiensa. Voi luottaa ja levätä. Saamme luottaa Jumalaan.
Miten sinä voit osoittaa tänään luottamusta Jumalaa kohtaan?
Heli