Heprealaiskirjeen 11. lukua lukiessa itselleni tulee aina mieleen, että sen olisi voinut kirjoittaa toisellakin tavalla. Olisi voinut korostaa näiden uskon esikuvien tavallisuutta, inhimillisyyttä, epäonnistumisia ja karkeita virheitä. Näin kirjoittaja ei kuitenkaan tee, vaan huomio on heidän esikuvallisuudessaan. Ehkä voi ajatella myös niin, että tämä kuvastaa sitä, miten Jumala näkee ihmiset, jotka seuraavat Jeesusta (vrt. 2. Kor. 5:15-17).
Luvun loppu (jakeet 33-40) on puhuttelevaa luettavaa. Uskon voimalla on tehty ja tehdään valtavia asioita, mutta uskon vuoksi on jouduttu ja joudutaan myös kärsimään paljon. Ehkä luonnollisesti kiinnitämme mieluummin katseen suuriin uskon tekoihin. Kärsimyksetkin ovat kuitenkin myös hyvin valitettavaa todellisuutta. Olipa kyse kummasta tahansa, toivo, rohkeus ja kestävyys kumpuaa iankaikkisuuden näkökulmasta – ei tästä ajasta. Jumala on luvannut paremman tulevaisuuden kuin mitä tässä elämässä näemme ja koemme.
Pekka