Jaakobin kirjeen neljäs luku näyttää keskittyvän pääasiassa siihen, miten vääristä motiiveista ja väärällä asenteella ihmiset saattavat elämässään toimia. Ihmisellä on usein taipumus riitaisuuteen (jakeet 1-2), itsekeskeisyyteen (jae 3), sitoutumattomuuteen (jae 8), tuomitsevuuteen (jakeet 11-12) ja väärään itsevarmuuteen (jakeet 13-16). Luvussa on myös hämmentävältä kuulostava kehotus: ”Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi.” (Jae 9) Mitä tapahtui sille, että Hengen hedelmää ovat positiiviset asiat, kuten ilo ja rauha?
Uskoisin, että tässä on kyse siitä, miten Raamatulla on sanottavaa lähes jokaiseen kuviteltavissa olevaan inhimilliseen tilanteeseen. Ehkä monilla meistä ei ole ongelmaa sen kanssa, ettemme tuntisi katumusta synneistämme tai kantaisi Jumalan edessä tervettä huolta parannuksen tekemisestä. Tuskin tätä tekstiä on siis suunnattu kuvatun kaltaisille ihmisille. Mutta on myös olemassa tilanteita, joissa ihmiset suhtautuvat Jumalaan, elämään ja uskoon ilman tervettä nöyryyttä ja herkkyyttä. Ennen pitkää tämä tietysti kantaa huonoa hedelmää niin uskon kuin myös käytännön elämän kannalta. Jaakob varoittaa niitä, jotka ovat tällaiseen taipuvaisia.
Jos tunnistat tämän ilmiön itsessäsi tänään, minulla on sinulle kuitenkin hyviä uutisia jakeesta kuusi: ”Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: – Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Enkä usko, että ”nöyrä” tarkoittaa tässä kohden nöyristelyä tai nöyryyttämistä, vaan yksinkertaisesti sitä, että jokainen joka tunnustaa Jeesuksen ja kaipaa Häntä, on Jumalalle aina mitä lämpimimmin tervetullut.
Esteri