Jobin kirja puhuttelee minua paljon. Haaste, jonka saatana esittää Jumalalle on, että Job ei rakasta Jumalaa tämän itsensä vuoksi, vaan koska se on kannattavaa Jobille. Jos Jumala ottaisi kaiken antamansa hyvän pois, niin varmasti Job kiroaisi Jumalaa. Jumala antaa saatanalle luvan tuhota Jobin omaisuuden. Job hyväksyy menetyksen syyttämättä Jumalaa ja vieläpä kiittää Herraa.
Mitä tästä opin?
- Sillä on merkitystä miksi seuraamme Jumalaa. Kun seuraamme riippumatta siunauksista, se on todistuksena toisille.
- Jobia kohtaan odotuksena oli, ettei hän kiroaisi Jumalaa. Tässä vaiheessa hän ylittää riman korkealta kiitostensa kanssa. Kuitenkin loppupelissä riittäisi, ettei hän kiroa Jumalaa. Oletan sen tarkoittavan, ettei luovu uskosta tai lakkaa turvaamasta Jumalaan. Siihen on itsekin lohdullista pyrkiä haasteiden keskellä. Ei tarvitse olla superkristitty, vaan riittää, että ei luovuta.
- Saatana ei voi kajota meihin, ellei Jumala salli sitä. Koska uskomme Jumalan olevan rakastava isä, voimme olla turvallisin mielin. Vaikka elämässä tulisi kuinka suuria haasteita, niin selviämme niistä uskossa ja pelastumme (jos emme itse valitse toisin). Kiitos Herralle!
Olen miettinyt, että maailmassa on ehkä nyt enemmän kiusauksia kuin koskaan historian aikana. Onneksi Jumalalla on voima varjella meidät lankeamasta!
Anna