Jobin kirja on alkukielellä kuulemma todellinen kirjallisuuden helmi. Se on osittain kertomakirjallisuutta, paljolti runoutta. Se ei kyseenalaista kertomuksen ydinsisällön totuusarvoa, vaikka kerronta olisi yksinkertaistettu tai kärjistetty niin, että sanoma tulee keskiöön.
Minusta on ihanaa, kuinka Jumala iloitsee Jobista ja tämän uskollisuudesta. Job ei tiedä mitä ”taivaassa” tapahtuu, mutta saa kokea uuden koetuksen. Oma vaimokin on Jobia vastaan. Onneksi hänellä on ystäviä, jotka eivät hylkää häntä vaan ovat hänen rinnallaan viikon ajan. Harva meistä on noin uskollinen rinnallakulkija, kuin Jobin ystävät olivat. Uskon heidän läsnäolonsa lohduttaneen Jobia niin kauan kuin he olivat hiljaa.
Ilmestyskirjan lukeminen on usein haastavaa, mutta sen lukemisesta seuraa siunaus. Se vastaa kysymykseen, mitä lopussa tapahtuu. Yksinkertaistetusti Jeesus voittaa. Itseäni lukemisessa helpottaa, kun muistan, että nämä asiat on kirjoitettu vainotuille kristityille. Tässä luvussa minua puhuttelee sekä lupaus, että Jeesus tulee takaisin, että se kuinka hänellä on voima. Jeesus, jonka Johannes näki, loistaa kirkkautta. Hän hallitsee. On varmasti ollut haastavaa Johannekselle kirjoittaa kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa ylös noin vaikuttavassa tilanteessa. Onneksi hän kirjoitti!
Anna