Sanoilla toisen ruhjominen on usein pahempaa kuin fyysinen ruhjominen. Harkitsemilla, tahattomilla tai harkitsevilla, tahallisilla sanoilla on oma raskas ruhjova painonsa, joilla voi ruhjoa toisen mieltä ja aiheuttaa toiselle kipeitä muistoja. Jaakob kuvailee kieltä tuleksi, joka liekehtii helvetin tulta. Jaakob 3:6. Job joutui kohtaamaan ystävien suusta kielen tulen.Ystävien sanat olivat viiltävää syytöstä eikä parantavaa lohtua tuovaa. Fyysisen kivun lisäksi Job tuli ystävien hylkäämiksi, niiden joiden olisi pitänyt olla tukemassa vierellä. Hänen vaimonsa inhosi hänen löyhkää ja hän inhosi itseäänkin. Kaikesta huolimatta hän julistaa uskoaan: “Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.” Job19:25-27
Jobin kärsimys on kauhistuttavaa luettavaa. Hänen kohdallaan joudun pysähtymään ja kohtaamaan omat menneet tekoni. Joudun miettimään, miten minä olen ajatellut lähimmäisestäni, joka on ”löyhkännyt”. Käännyn armahtavan Jumalan puoleen ja pyydän anteeksi kaikkia pahoja sanoja lähimmäisiäni kohtaan. Pyydän anteeksi niitä ymmärtämättömiä, tuomitseviakin ajatuksiani lähimmäistä kohtaan. Pyydän anteeksi, että en ole istunut lähimmäisen vierellä hänen tuskansa hetkenä. Pyydän anteeksi, että olen karttanut niitä, jotka ovat mielestäni ”haisseet”. Tulkoon Jeesus sinun rakkautesi elämäämme, keskellemme, että kohtaisimme kärsiviä ihmisiä rakkaudellisin sanoin, emme jättäisi ketään yksin, vaan olisimme heidän vierellään. Rukoilen, että näkisin sinun rakkauden ja armosi silmin ne kärsivän lähimmäiseni enkä kääntäisi heistä katsettani pois.
Ensimmäinen ääni julistaa Babylonialle tuhon. Babylonia kuvataan kaiken pahuuden keskukseksi, saastaisten henkien ja inhottavien lintujen pesäpaikaksi. Sen rikkaudesta ovat rikkaat rikastuneet, sen vihasta ovat kaikki kansat juoneet ja kuninkaat irstailleet. Rikkaus ja ylellinen elämä tuo mieleen kaikenlaisen ylpeyden ja ylimielisyyden toisia ihmisiä kohtaan. Tämä tuo mieleen Paavalin sanat: viimeisinä aikoina ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä… ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!” 2. Tim. 3:2-5 Babylonian pahuus on jokaisen kansakunnan synti. Kaikkein pahimpana syntinä mainitaan: “Sinun käsiäsi tahrasi profeettojen ja pyhien veri, maailman kaikkien murhattujen veri.” Joh. Ilm. 18:24 Babylonia on synnin kasauma, joka tullaan tuhoamaan.
Tuntuu, että ilmestyskirjassa tuho ja tuomio syntiä kohtaan kuvataan eri näkökulmista. Itselle tulee mieleen ajatus, että näin kuvattuna tuomio syntiä kohtaan tulee olemaan töydellinen, perinpohjainen ja lopullinen. Babylonian kohdalla tuomio kohdistuu kaikkeen siihen millä ihmiset ovat tuhonneet toisiaan: irstaudella, vihalla, toisia riistävällä rikkaudella ja ylellisellä elämällä. Inhottava ja saastainen pesivä lintu on levittänyt saastaa ympäriinsä, kukaan ei ole ollut siitä vapaa. Irstaus rikkoo avioliittoja ja ihmissuhteita, viha saa aikaan katkeruutta, rikkaat riistävät kaikkein köyhimpiä ja ylellinen elämä tekee ihmisen ylpeäksi. Ahneus ja vallanhimo ajaa ihmisiä hirvittäviin tekoihin, sitä joudumme todistamaan joka päivä.mBabyloniaa kuvataan kaiken pahan alkujuureksi. Babylonian tuhoutuessa, nämä kaikki tulevat tuhoutumaan.
Toinen ääni kehotti lähtemään pois, olla osallistuttamasta Babylonian syntiin. Karttamaan sellaista. Meitä kehotetaan lähtemään pois, erottautumaan, elämään puhdasta Jumalalle pyhitettyä elämää. Meitä kutsutaan elämään, jossa vaatetaan alastomia, huolehditaan yksinäisistä, tukemaan niitä kaikista köyhimpiä lähimmäisistämme. Jeesus kysyy kävittekö te katsomassa minua, kun olin sairaana, vaatetitteko minut, kun olin alasti. Meitä kutsutaan Kristuksen ristin juurelle, pitämään kiinni uskostamme ja pyrkien elämään vanhurskasta elämään Jeesuksen antamalla voimalla turvautuen hänen vanhurskaisiin, oikeamielisiin tekoihin. Hän on ylösnoussut, hän on voittanut synnin ja kuoleman vallan. Hän pelastaa meidät tulevalta vihalta, tuomiosta, joka tulee kohdistumaan kaikkeen syntiin lopullisesti ja täydellisesti. Kaiken synnin loppu, on meidän ikuisen ilon alku.
Mika M