Kuinka usein on itse tarjonnut ratkaisua ongelmaan, sen sijaan, että olisin vain kuunnellut ja säälinyt toista. Sääliin kuuluu itsensä asettaminen toisensa asemaan, niin että kokee toisen tuskan tai ainakin pyrkii olemaan läsnä toisen vierellä. Läsnäolo on osallisuutta toisen elämään, läsnäolo on vierellä olemista, toisen tukemisesta, elämistä toisen tunteen kanssa. Lohdutuksessa ei tarvita välttämättä sanoja, harvoin tarvitaan. Silloin, kun on saanut osakseen lohdutusta tai saanut lohduttaa toista, niin toisinaan on saanut kohdata jonkunlaisen salatun rauhan tai sellaisen syvän lohdutuksen, jota on vaikeaa kuvata. Tuntuu, että lohdutus on tullut läsnäolon kautta ja läsnäolossa on saanut kohdata armollisen Jumalan. Tuntuu, että kärsivän ihmisen kohtaamisessa olisi parasta olla puhumatta mahdollisimman vähän. Jobin ystävät auttoivat häntä silloin, kun olivat viikon hiljaa. Kumpa itsekin osaisini olla hiljaa kohdatessani kärsivän ihmisen.
Olisiko aika kuunnella, puhumisen sijaan. Ystävät olivat hiljaa viikon, mutta odottivatko vain hetkeä päästä puhumaan, pätemään omilla tiedoillaan. Niin hyviä neuvoja Job jakaa, että parasta on kuunnella. Kuuntelenko toista vain päästäkseni puhumaan hänelle viisaita ajatuksiani. Kuuntelenko häntä oikeasti vai pyöriikö mielessäni vain omat ajatukset. Job pyytää heitä katsomaan puhumisen sijaan: “Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!” Job 21:5 Katseella on merkitystä, Jeesus kärsi sellaiset tuskat, että ihmiset käänsivät pois katseensa hänestä. Kuinka katson ihmistä? Pilatus kehotti: katso ihmistä. Rukoilemme aina Herra käännä kasvosi meidän puoleemme. Katsotaan toisiimme, pysähdytään toisen hädän äärelle, katsotaan ja kuunnellaan. Meistä näkyy, vaikka vajavaisena, Kristuksen katse. Se on armahtava ja laupias ja näkee meidän ja toisen tuskan. “Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.” Job 21:34. Kumpa lohdutukseni toiselle ei olisi tyhjää. Herra tulkoon sinun armosi ja lohdutuksesi kauttani kärsivälle ihmiselle.
Lopulta kaiken hyvän vastustaja, saatana, tullaan tuhoamaan. Nyt joudumme näkemään synnin pahuutta, itsekin syyllistyen siihen. Kaiken hyvän vastustaja pyörii ympärillä etsien kenet voisi niellä, johtaa pois Isän, Jumalan rakkauden luota. Jumalaa me odotamme, odotamme hänen tuomiotaan, jossa pahuus loppuu. Hänen tekoonsa, evankeliumiin, uskoessamme meitä ei tuomita. Meidän nimet on kirjoitettu elämän kirjaan, sen uskomme, koska nojaamme hänen vanhurskauteensa. Luotamme hänen armoonsa, ilosanomaan, kaikki syntimme on sovitettu ristillä. Vaikka kansanjoukot nousisivat vastaamme, me kestämme, koska hän on apumme ja turvamme. Hänen tulensa tuhoaa kerran lopullisesti vastustajamme, hänen puolellaan me kestämme. Olkaamme tänäänkin turvallisella mielellä, täyttäköön Jumala meidät rauhallaan ja armollaan, hänen levollaan. Hän kutsuu meitä taas hänen ristinsä luokse, tuokaamme kaikki taakkamme hänelle. Hän kantaa meidän syyllisyytemme ja helvetin ja kuoleman pelkomme. Iloitkaamme, vieläkin sanon iloitkaamme, vaikka suru on luonamme, hänessä voimme löytää riemun ja ilon hänen voittonsa tähden. Jumala tulee olemaan turvamme aina, vaikka kaikki kansanjoukot nousisivat vastaamme, niin hän suojelee meitä.
Mika M