Job muistelee aikaa, kun Jumala varjeli häntä koetuksilta ja siunasi runsaudella. Noita kultaisia aikoja, kun asiat tuntuivat oikeudenmukaisilta. Monesti käy niin, että huomaamme kohdallamme olleet siunaukset vasta, kun menetämme ne. Terveyttä osaa arvostaa vasta kun on sen menettänyt. Samoin työtä, ystäviä, asemaa, nopeaa ajatuksen juoksua, hyvää muistia jne. Pysähdytään tänään kiittämään niistä siunauksista, joita elämässämme on tänään.
Vaikeaa kommentoida lukua, jonka sanomaan voisi uppoutua tunneiksi. Kuitenkin on antoisaa olla tällaisen runsauden äärellä.
Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu uskoville ja sopii erityisen hyvin uskon alkutaipaleella kulkevalle ohjaamaan oikeaan suuntaan. Jeesus opettaa siitä, kuinka hänen seuraajiensa tulee elää. Kun luen näitä, huomaan että kymmenen käskyä kalpenee Jeesuksen opetuksen rinnalla. Tämän luvun ohjeet ovat paljon vaikeampia noudattaa, mutta samaan aikaan hoitavia ja toivoa tuovia.
Olen usein pohtinut tuota hurskaiden tekojen salassa tekemistä. Ettei haettaisi ihmisten vaan Jumalan hyväksyntää. Erityisesti nuorena uskovana kaipasin esikuvia, jolloin välillä turhautti suomalainen liika nöyryys ja vaatimattomuus. Olisin tuolloin kaivannut nähdä avoimuutta ja rohkeutta Jumalan seuraamisessa. Onneksi sain sitä nähdäkin, eikä tässä sellaista kielletä. Tarvitaankin viisautta välttää omien ansioiden toitotusta, mutta kuitenkin tehdä rohkeasti hyvää ilman pelkoa siitä, että se näyttää huomion hakemiselta. Minusta meillä Kohtaamispaikalla on ihanan terve yhteisö tämänkin asian osalta. Jatkakaa vain samaan malliin rohkeasti ja vaivihkaa Jumalan tahdon seuraamista.
Minusta on ihanaa, että Jeesus antoi mallin rukouksesta. Minua puhuttelee joka kerran, kun jumalanpalveluksessa yhdessä lausutaan Isä meidän -rukous. Se on voimallinen rukous, joka kattaa kaikki elämän osa-alueet ja tuo esille Jumalan voiman.
Itse olen usein etsinyt ohjenuoria elämääni vuorisaarnan opetuksista. ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle… Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.” Tämän opetuksen pohjalta olen käyttänyt säästöjä opiskellakseni Raamattukoulussa, sen sijaan että olisin käynyt töissä ja esim. ostanut asunnon. Minulle valinta oli oikea, sillä en ole katunut sitä kertaakaan.
Vaikein ohje on luvun lopussa ja siksi siihen on varmaan käytetty niin paljon tilaakin. ”Älkää murehtiko.” Olisi aika huikeaa, jos meidät Jeesuksen seuraajat tunnistaisi siitä, ettemme murehdi, vaan luotamme Jumalaan kaikessa. Haluan tarkentaa, etten tarkoita sellaista vastuutonta elämistä, jossa kaikki jää ”Herran haltuun” enkä edes yritä itse hoitaa vastuitani. Tarkoitan, että kun olen tehnyt oman osuuteni, lakkaan huolehtimasta ja uskon asian Jumalan haltuun. Olen opetellut tätä ja olen huomannut, ettei asiat aina mene niin kuin olisin halunnut, mutta minulle jää enemmän aikaa iloita elämästä.
Iloa ja Jumalan läsnäoloa päivääsi!
Anna