Job. 37, Matt. 14

Job. 37

Matt. 14

Elihu kuvailee tänään sopivasti Jumalaa myrkyn kaltaisena ja Matteus kertoo, kuinka Jeesus kävelee tuon myrskyn keskellä.

Matteuksen evankeliumissa minulle syntyy sellainen kuva, että Jeesus tekee kaksi valtaisaa ihmettä joko välittömästi tai hyvin pian sen jälkeen, kun on kuullut Johannes Kastajan kuolemasta. Mietin, että tämä on varmasti ollut Jeesukselle äärettömän raskas uutinen. Hän joka itki Lasaruksen haudalla, vaikka oli menossa herättämään hänet, joutui seisomaan syrjässä, kun Johannes mestattiin. Joka tapauksessa Jeesuksella on tarve olla yksin, ehkä rukoilla ja järjestää ajatuksia, kenties surra. Kuitenkin käy ilmi, että ihmiset ovat seuranneet häntä. Tämäkin tuntuu niin inhimilliselle tilanteelle: itsellä olisi palava tarve saada olla yksin ja vetää henkeä, mutta juuri silloin joku tarvitsee niin, ettei se ole mahdollista. On lohdullista, että jopa Jeesus kohtasi tilanteita, jotka eivät menneet hänen suunnitelmansa mukaan. Hän otti vastaan sen, mitä Isällä oli mielessä. Jeesus saa voimaa kohdata ihmiset. Hän näkee heidän tarpeensa, hengellisen ja fyysisen nälkänsä ja rakkaudessaan kykenee vastaamaan siihen. Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus lähettää ihmiset ja opetuslapset pois ja saa (viimein) olla yksinäisyydessä. Tämän jälkeen hän kävelee vetten päällä opetuslasten luokse myrskyn keskelle.

Minua puhuttelee syvästi, miten tässä ovat läsnä Jeesuksen inhimillinen ja jumalallinen puoli: toisaalta näemme Jeesuksen, jolla on särkynyt sydän, joka on suurinpiirtein siinä mielentilassa, ettei kestä olla ihmisten keskellä. Samalla näemme Jeesuksen, jonka sana ruokkii tuhannet ja joka on luomakunnan kiistaton Herra. Minua puhuttelee myös se, miten kaikkien tarpeet tulevat lopulta täytetyiksi. Jeesus järjestää itselleenkin aikaa olla yksin.

Jäin myös pohtimaan sanoja, jotka Jeesus sanoo Pietarille: “Vähäinenpä on uskosi. Miksi aloit epäillä?” Meistä tämä tuntuu hullulle. Me sanoisimme Pietarille ehkä “Mitä ihmettä oikein kuvittelit?” tai “Kylläpä sinulla oli suuret luulot itsestäsi!” tai kenties “Ei noin pidä turhaan koetella Jumalaa!” Mutta Jeesus sanoo “Miksi aloit epäillä?”. Jos Jeesus kutsuu Pietaria uskomaan siihen, että hän voi mainiosti kannatella Pietarin askeleita vaikka vettä pitkin, millaisiin uskon askeliin hän kutsuu meitä?

Jeesus, me näemme usein tuulen, aallot ja tyhjät kädet. Sinä olet kuitenkin tänään sama kuin olit 2000 vuotta sitten: sinua eivät estää mitkään olosuhteet, sinussa meiltä ei puutu mitään. Tuomme myrskymme ja tarpeemme sinun käsiisi.

Ada