Tässä luvussa kerrotaan Paavalin matkasta Roomaan ja laivan haaksirikosta matkan aikana. Kun Paavali oli vangittuna, hän oli myös vartioituna. Näin juutalaiset eivät päässeet käymään Paavaliin käsiksi tai onnistuneet organisoimaan Paavalille tuhoa. Laivallekin mennessä Paavali luovutettiin sadanpäällikön haltuun.
Juutalaisia vainoojia ja syyttäjiä ei ole nyt tässä tilanteessa mukana. Uutena vaikeutena on myrsky. Myrskyn aikana enkeli oli ilmestynyt Paavalille. Enkeliltä saatu ohjeistus koitui koko laivan väen pelastumiseksi. Paavali oli saanut tiedon, että Jumala oli lahjoittanut hänelle kaikki, jotka hänen kanssaan purjehtivat. Tuo kaikki tarkoitti, ettei kukaan saanut lähteä omille teilleen tai siis souturetkilleen pois laivasta, mikä oli asetettu pelastumisen ehdoksi. Tätä logiikkaa en oikein ymmärrä.
Vertauskuvallisestihan joskus muistutetaan, että Jumala on antanut meille kaikki, jotka kanssamme ”purjehtivat”. Kai ne enitenkin kärsivällisyyttä koettelevat voi ajatella Jumalan antamiksi. Olenkohan minä jollekulle se hankala siedettävä? Sorii.
Pirkko