Viime sunnuntain aihe kirkkovuodessa oli Jeesus parantajamme. Jeesus paransi tässäkin luvussa, tosin sapattina (12). Synagogan esimies närkästyi, kun sapattina tehtiin tuollaista työtä. Hänellä oli ilmeisesti pää täynnä ajattelurakenteita, joiden läpi hän ei erottanut oleellista epäoleellisesta. Jeesus nimitti tällaista tekopyhyydeksi.
Tulin kutsutuksi itselleni ihan vieraan herätysliikkeen seuroihin ja osallistuin niihin. Jäin pohtimaan joitakin tapoja ja arvailin niille annettuja merkityksiä ja perusteluja. Ulkoiset tavat syntyvät jollain logiikalla vuosien ja vuosikymmenten aikana. Niiden avulla tunnistetaan samaan ryhmään kuuluvat ja ne pitävät yhteisöä koossa – kai – joskus jopa lakihenkisestikin.
Jeesus on kiinnostunut tulemaan ihmiseen asumaan. Ulkoinen kulttuuri on ja on ollut moninainen niin historian aikana kuin maantieteellisesti eri maissa. Oman seurakunnan tavoista ei pidä tehdä normia pyhyydelle. Kunpa kaikki Jeesuksen omat löytäisivät sellaisen seurakuntayhteyden, jossa parantajamme Jeesus pysyy keskiössä.