Tätä kirjoittaessani on päällä yksi tilanne, joka meinaa aiheuttaa levottomuutta ja huolta. Tähän liittyen puhutteli kehotus: ”pysykää siis horjumatta Herran yhteydessä” (jae 1). Näissä tilanteissa Herran ja sitä kautta rauhan yhteydessä pysyminen meinaa horjua. Katse harhailee ihan muualla kuin Jeesuksessa. Miten pysyisin Herran yhteydessä ja miten voisin säilyttää rauhan? Siihen annetaan ohjeita jakeissa 6-7. Tässä tilanteessa nämä ohjeet herättävät minussa ajatuksen: ”helpommin sanottu kuin tehty”.
Kuitenkin uskon, että tuo rauha Kristuksen yhteydessä on koko ajan saatavilla. Jumalan puolelta ei ole mitään vaatimuksia tai esteitä rauhalle. Nuo esteet ovat minussa ja tämän maailman huolten vaikutuksessa minuun. Näissä tilanteissa rukoilen jotenkin näin: ”Pyhä Henki, tule ja auta minua näkemään, mistä tässä levottomuudessani on kyse. Nöyrryn sinun edessäsi. Ohjaa ja suorista minun sydäntäni ja ajatuksiani niin, että ne ovat linjassa sinun sydämesi ja ajatustesi kanssa.”
Yleensä tämä tuntuu painilta ja asia eivät lähde heti ratkeamaan. Usein kuitenkin alan kokea enemmän Jumalan läheisyyttää ja ajatukset ja tunteetkin alkavat oieta Jumalan ja hänen rauhansa suuntaan. Tämä ei yleensä tapahdu hetkessä, vaan on jonkunlainen prosessi. Tarvitsen näissä tilanteissa erityisen paljon myös toisten keskustelu- ja rukoustukea. Tukeudutaan rohkeasti toisiimme näiden tilanteiden keskellä. ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2)
Topi