Jälleen karua ja surullista luettavaa.
Saamme elää hyvässä, rauhallisessa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Voisin kuvitella, Jeremian kuvaama yhteiskunta oli jotain avain muuta. Kuitenkin jotain yhteistä näillä yhteiskunnilla on. Aikojen saatossa Jumalan äänen kuuntelemisesta on luovuttu yhä enemmän ja enemmän.
Ajattelen, että tällä on suora yhteys esimerkiksi nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin. Vaikka kyse ei ole yksinkertaisesta tai helposta ongelmasta, niin uskon, että tässä on yksi juurisyy. Jos tiputamme Jumalan kuvioista pois, monilta elämän mielekkyyden ja järjestyksen perusedellytyksiltä tipahtaa pohja pois:
Jos ei ole Jumalaa, joka antaa ihmiselle arvon, mihin ihmisarvo lopulta perustuu?
Jos ei ole Jumalaa, joka määrittää oikean ja väärän, onko mitään oikeaa ja väärää?
Jos ei ole Jumalaa ja elämä loppuu kuolemaan, mitä järkeä tässä elämässä on?
Mistä löydän todellisen rakkauden?
Näitä kysymyksiä ei välttämättä tiedosteta tai sanoiteta näin, mutta uskon, että ne ovat olemassa pinnan alla.
Onneksi erityisesti nuorten keskuudessa on nähtävissä positiviista ja rohkeaa liikehdintää kohti Jeesusta. Rukoillaan tähän liikehdintään bensaa liekkeihin.
Paavalin rukouselämä on kyllä aikamoista. Hän taistelee seurakuntien puolesta, joita hän ei ole koskaan tavannut (jae 1). Vaikka hän ei olekaan paikalla fyysisesti, niin hengessä hän katselee näissä vallitsevaa hyvää järjstystä ja uskoa (jae 5). Tulee sellainen vaikutelma, että vaikka Paavali onkin vankilassa, hän on kiinteästi liittynyt Jeesuksen sydämeen ja rakkauteen näitä seurakuntia kohtaan ja hän pystyy myös Jeesuksen kanssa tarkastelemaan Pyhän Hengen avulla näiden seurakuntien tilanteita.
Haluatko Pyhä Henki nostaa minulle tänään jonkun rukousaiheen? Opeta minua näkemään asioita sinun perspektiivistäsi.
Topi