Hengen työ ja pyhityselämä. Muutama päivä sitten pohdin pyhityselämää, eli Jumalan kutsua elää hänen tahtonsa mukaan. Pietari jatkaa neuvomalla useilla eri tavoin sitä, kuinka meidän Jumalan lasten tulisi elää Jeesusta seuraten. Yksi vaikeimmista asioista, joka ei synny meiltä luonnostaan, on siunata niitä jotka ovat meille pahoja (1. Piet. 3:9). Luonnostamme kiroamme, kun meille ollaan hankalia ja inhottavia tai muuten vain vastahankaan. Siunaaminen tarkoittaa hyvän tahtomista toiselle ja Jumalan hyvyyden rukoilemista toiselle. Pahan kierteen voi katkaista myös olemalla vastaamatta pahaan pahalla. Joskus se tapahtuu olemalla hiljaa, kun meitä syytetään tai parjataan.
Varaa olla hiljaa, varaa siunata. Me elämme jo valmiiksi Jumalan avaran armon alla, vapaina kaikista syytöksistä ja syyllistämisestä. Jumala hyväksyy meidät täysin. Olemme Taivaallisen Kuninkaan, kaikkivaltiaan Jumalan lapsia ja perillisiä. Meitä odottavat runsaat taivaalliset rikkaudet. Jo nyt saamme nauttia monista Jumalan valtakunnan aarteista ja sellaisista Hengen hedelmistä kuten olosuhteista riippumattomasta rauhasta, joista ei-uskovilla ei ole mitään tietoa. Kun tiedämme, että omistamme jo kaiken, mitä elämään ja jumalanpelkoon tarvitaan, meillä on varaa olla armollisia myös toisille. Meillä on varaa olla välillä hiljaa, vaikka meitä parjattaisiin. Tiedämme, että syytökset ovat aiheettomia. Tiedämme, että lopulta Jumala tulee oikaisemaan vääryydet ja väärintekijät joutuvat vastaamaan teoistaan.
Perättömien syytösten ja maalittamisen uhriksi joutuminen tai vainotuksi tuleminen on todella kova paikka, olimmepa kuinka uskovia tahansa. Noista tilanteista emme selviä millään omassa voimassa. Tarvitsemme kaiken mahdollisen tuen Jumalalta ja toisilta uskovilta.
Heli