Tämän päivän uuden testamentin tekstissä kirjoittajan sanoma on kovin mustavalkoinen. Ja tämän johdosta on mielestäni syntynyt väärintulkintoja, tuotu liikaa taakkoja uskoville, asetettu rima liian korkeaksi niille joita usko kiinnostaa jne… Niin uskoon tulo ja uskossa kasvaminen on prosessi joka kestää. Mietin että jos kirjoittaja olisi nähnyt miten hänen tekstiään tulkitaan vuosisatojen mittaan, niin hän olisi ehkä kirjoittanut toisin tai ehkä avannut kohtia jotka on kirjoitettu liian suoraviivaisesti.
“Jo nyt olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi mitä meistä tulee”. Siinä minusta päivän uuden testamentin kohdan olennaisin asia. Millainen on lapsi. Sitä on hyvä miettiä kun omaa vaellustaan tässä maailmassa miettii. Isä Jumala/Jeesus/Pyhä Henki on se aikuinen johon voimme lapsina turvata. Lapsen kasvuun liittyy monia, myös kivuliaita, vaiheita.
Tämä päivä ja tämän viikon kommentointi on hyvä päättää päivän psalmiin. Se puhui minulle siitä että keskeneräisinä, kasvukipujen ym. haasteiden vaivaamina Jumalan lapsina saamme riemuita ja nauraa siitä ilosta mitä Jumala teoillaan meidän elämässä ja tässä maailmassa tekee ja on tehnyt. Kiitos Jeesus!
Siunattua loppuvuotta,
Tomppa