Jumalan odottaminen on ollut viime aikoina pinnalla oleva asia. Siihen liittyy kaksi näkökulmaa: Keneltä odotan (1) ja odotukseen liittyvä aika (2).
1. Odotukseni kohdistuvat Jumalaan: Turvaan häneen, luotan hänen toimintaansa, odotan hänen voimansa vaikuttavan ja odotan asioihin ratkaisua ennen kaikkea häneltä.
2. Jumala kutsuu ja johdattaa meitä odotuksen aikaan. Asiat eivät aina tapahdu heti. Joudun elämään jännitteessä Jumalan lupauksen ja sen toteutumisen välisessä ajassa. Kaipaan Jumalaa. Riipun hänessä ja hänen lupauksissaan. Hän on luotettava. Kaipa tässä jännitteessä eläessä tapahtuu kasvua, jota ei muuten tapahtuisi.
Meidänkin keskuudestamme on lähtenyt matkaan ihmisiä Kristuksen nimen tähden (kts. jae 7). Esimerkiksi Puhalaisten perhe Kreikkaan. Meidän velvollisuutemme on antaa heille tukemme (kts. jae 8). KohtaamisPaikkana olemme sitoutuneet rukoilemaan heidän puolestaan ja kohdennamme kaikki jumalanpalvelusten kolehdit lähetystyölle (tällä hetkellä Puhalaisten työlle). Näin mekin osallistumme työhön totuuden hyväksi (kts. jae 8).
Tykkään ajatella antamista sijoittamisena Jumalan valtakuntaan. Se mihin sijoitamme, etenee ja kasvaa. Tämä pitää meidät oikeassa kurssissa. Kun suuntaamme resursseja itsestämme ulospäin, se voi joskus vähän kirpaista, mutta sen kautta saamme kokea vapautta, siunausta ja merkitystä.
Topi