”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” (Matt. 7:12)
Nämä Jeesuksen sanat tuntuvat tulevan lähelle sitä, mitä olen viime aikoina miettinyt ja mistä olen aika monen ihmisen kanssa keskustellut. On helppo löytää vikaa toisesta ihmisestä, mutta on vaikeaa myöntää itselleen, että minussa voisi olla vikaa. Tuntuu siltä, että tämä ajatustapa on vain vahvistunut nykyisessä digitaalisessa maailmassa, jossa ihmiset elävät omissa ”kuplissaan”. Syntyy vastakkainasetteluja erilaisten ajatusten ja näkemysten välillä. Me olemme oikeassa, mutta nuo ovat väärässä. Me olemme hyviä ihmisiä, mutta nuo ovat pahoja. Me puhumme totta, mutta nuo valehtelevat. Oman elämän ja toimintatapojen arviointi sekä aito vuorovaikutus puuttuvat.
Ollaan aika vaarallisilla vesillä. Kultainen sääntö alkaa unohtua (Matt. 7:12). Ei enää muisteta Paavalin sanoja (Room. 3:22b-23): ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Henkilökohtaisella ja maailmanlaajuisella tasolla toivomme on vain siinä, että Jeesus hajottaa vihollisuuden muurit (Ef. 2:14). Sen vuoksi lähes päivittäinen rukousaiheeni on, että evankeliumi saa mennä kaikkialla eteenpäin ja Jeesuksen tunteminen lisääntyä. Sitä tämä maailma tarvitsee.
Pekka