Ei mukavaa kuultavaa. Hesekielin kirjan lukeminen ei todellakaan ole mukavaa. Eikä Hesekielin tehtävä pakkosiirtolaisuuteen joutuneiden juutalaisten varoittelijana ja tuomion julistajana ollut mukava. Joskus vain on pakko tuoda totuutta esille niin kauan, että se menee perille. Jumalan kansa oli hylännyt Jumalan niin täydellisesti, että siitä oli tullut Jumalan silmissä kokonaan kuonaa, eli arvotonta ja hyödytöntä (Hes. 22:18). Kuitenkin Jumala tahtoi erottaa kansastaan kaiken saastan (jae 15), jotta he tulisivat jälleen tuntemaan Jumalansa. Jesajan kirjassa sanotaan, että tuomioidenkin keskellä Jumala vain odottaa, että voisi olla meille armollinen (Jes. 30:18). Ehkä tuomion ja tuhon ajoissakin piilee Jumalan käsittämätön hyvyys. Hän antaa kaiken kuonaisen palaa pois ja tuhoutua, jotta kuonan alta paljastuisi se, mikä on hänen luomaansa, totta ja hyvää.
Mission impossible – mahdoton tehtävä? Kamelin on mahdoton päästä neulansilmän läpi. Yhtä mahdoton ihmisen on olla hyvä saati täydellinen. Aiemmin kun luin Jeesuksen luo tulleesta rikkaasta nuoresta miehestä, joka halusi tietää, mitä hänen tulisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän, ahdistuin. Pelastuminenhan on täysin mahdotonta, kun pelin henki on noin ehdoton, ajattelin. Mutta nykyisin tämä tarina lohduttaa valtavasti. Usko ja pelastus ei ole kiinni minun hyvyydessäni ja täydellisyydessäni. Jumala on se, joka pelastaa. Siksi ei ole mitään muuta järkevää mahdollisuutta kuin etsiä hänet.
Heli